Kaikki ihmiset suunnittelee kesää ja ylipäätään tulevaisuutta suurella innolla.
Itse en osaa miettiä edes että mitä teen ensi viikonloppuna, saatikka kesällä.
Tai mitä tekisin ensi vuonna.
Tai mihin haen lukion jälkeen...
Kai tämä kaikki on peruja lokakuusta.
Siitä kun isä joutu sairaalaan...
Sillon elettiin meinaan tunti kerrallaan, ne ensimmäiset päivät.
Että selviääkö isä hengissä ensi viikkoon.
Näkeekö isä mun lakkiaisia...
Älkää kysykö miksi mä näin syvällisiä mietin, kai se johtuu tämän päivän puheenaiheista.
Eilisestä, tai siis viime öisestä.
Sai ajatukset liikkeelle ja nyt ei oo mikään mikä pysäyttäisi niitä.
Niin hyvässä kuin pahassa. :)
Voisi lähteä tästä nukkumaan, tai sitten kirjottamaan romanttisia tarinoita joihin purkaa mun turhautumista... x)