IRC-Galleria

Gilmoren Tytöt on uskomattoman hyvä sarja.

Päiviä jää aina väliin, vaikka yritän sitä välttää. Toisaalta ehkä parempi että kirjoittelee sitten enemmän kerralla kun pieniä pätkiä.

Istun Padasjoen-kotini ihanimmalla laiskanlinnalla. Päälläni on yöhousut, sekä Jyväskylä Polytechnic T-paita. Äiti leipoi juuri mustikkapiirakkaa ja lähti isän kanssa kävelylle. Odotan että Simpsonit alkaa. Ihanan hiljaista. Vanha heilurikello tikittää, ja isäni kannettavan näppäimistöstä tulee vaimea kolina. Ihanaa. Kunnes vanhemmat tulevat ja rupevat taas kinastelemaan.

Ei tänne voi olla kamala ikävä.

Eilenkin tapahtui jotain. Heräsin ensin puhelinsoittoon. Isä käski ottaa kaikki autotavarat mukaan mikäli tulen landelle. Vastasin yhtä välinpitämättömästi kuin aina, "joojoo, joojoo, kyl mä tiedän... joo joo. ja vielä kerran joo joo."
Jostain syystä teen aina näin isälle, äidille en. Enkä tiedä miksi.
Sitten ajattelin ottaa vielä lyhyet nokoset. Herään 16.00. Tulee pieni hoppu lähteä landelle. Pakkan tavarat, haen pyykit, siirrän talvirenkaat autoon, samalla irkaten kuten aina. Jotenkin tuohonkin onnistun hukkaamaan puolitoista tuntia. Sitten vauhdilla kohti kotia. Tai siis vauhdittomasti. Bensaa niin vähän että täytyy hissutella rajoitusten mukaan ja kokeilla auton taloudellisuutta, varmaan ensimmäistä kertaa koskaan.

Kotiin päästyäni koiramme Nestori tervehti ylipirteästi kuten aina. Kiehnää ja hyppii ja tanssii <3 Sitä ei voi olla rakastamatta. Vielä joskus varastan Nesun meille.
Siihen loppuivat tervehtimiset. Muita ei ollut kotona. Vaistonomaisesti muistan sammuttaa varashälyttimen, ja sitten seisahdan paikalleni. Mitään ei kuulu. Kaikki on jossain. Osittain helpotun, koska ei tarvitse sosialisoida heti. Laitan heti mp3-soittimen kiinni olohuoneen stereoihin ja menen sohvalle kuuntelemaan Olavi Uusivirtaa, ja lukemaan laatujulkaisuja (Padasjoen Sanomia).

Tunnin päästä kierrän taloa, ja huomaan lapun keittiön pöydällä. "Ota pitsa pakastimen ylälaatikosta jos tulee nälkä."
Tämä saa hymyn kasvoilleni. Isäni huolehtii minusta. Jotenkin se saa minut nauramaankin, en ymmärrä aina itseäni.
Isä oli hirvijuhlissa, äiti Bulgariassa. Isä tulee kohta, Äiti yöllä.
Jatkan tekemättä mitään. Soitan Jannelle ja kysyn moneltako lähdetään teinibileisiin. Yhdeksältä. Roger.

Vaivun irkin ihmeelliseen maailmaan. Vavahdun 21.12 kun huomaan että Janne pitää herättää. Isäkin tulee tässä vaiheessa kotiin, ja tuntuu että hieman humalassa. En ole ikinä nähnyt isääni humalassa. Nyt ehkä hieman, askelkin hieman horjahtaa hänen tullessa halaamaan. Ehkä, mutta väliäkös sillä.
Sitten onkin jo Janne pihassa. Matka todelliseen korpeen alkaa. 8km soratietä, ja siellä tupa täysi teinejä.

Muuten bileet lunastaa odotukset ainakin aluksi, mutta missä teinit? Teinit ovat kasvaneet. Hehän ovat kaikki melkein täysi-ikäisiä. Eiiiii näin. Tai joo. Blää. Jaksaa olla selvinpäinkin kun ei olla niin teinareita. Mutta Antti on Antti. Antti ei petä koskaan :D

Bileet hiipuvat täysin kesken, ja lähdemme jo ennen yhtä pois. Kotona äiti kukkuu vielä ylhäällä, ja saan tuliaisiksi toivomaani Lacosten Essential tuoksutetta ja dödöä. Ahh, äiti on paras <3
Syön leivän, irkkaan, luen NYT:in, ja nukahdan. Kotona taas.

Tajusin kotimatkalla miten ärsyttävää on erota autosta. Sadeaamuina ei ole vaihtoehtoa että voisi lähteä hieman myöhemmin ja paljon mukavammin kouluun. Täytyy hakea Nishiki pyörävarastosta ja lähteä kohti Rajakatua. Noin 4km.
Onneksi sentään Sami luokaltani kertoi yksi päivä että hän hommaa talveksi auton ja voin päästä hänen kyydillänsä talven kouluun. Mikä helpotus! Olin jo hieman henkisesti varautunut polkemaan -30 keleissäkin kouluun pyörällä.

Olisin jäänyt kotiin.

Telkkarista tulee Aloha Havaji. Tiedän sarjasta vain sen että Ninnu katsoo sitä. Ja katsoo nytkin. Kotonansa.
"Emma on paras".

Hmm. Blogi ehkä ei ole paras paikka millekään inside-jutuille, varsinkaan jos on varma ettei asianomaiset lue sitä.

Nyt telkkarissa suudellaan. Minäkin haluan suudella.
Ei. Minä tahdon suudella jonkun kanssa joka oikeasti merkitsee, ja paljon. Sitä tapahtuu niin harvoin. Jos ei kaveripusuja lasketa. Haluaisin suudella sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan elää elämääni pitkään. Viime kerrasta on liikaa aikaa.

Simpsonit alkaa. Se oli takarajani kirjoitukselleni. Homer loistaa jo nyt, ja jaksokin tuntuu uudelta minulle :D Nyt elämä loistaa. Ehkä.

Puspus, anteeksi kun kirjotin pitkästi ja tylsästi. Välillä on pakko. Jos tätä lukee kukaan ( ? )

<3

YAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA.

Bujakasa!

Nupunpupun kans oli kivaa leffas. Tyttö sinä olet tähti. Se oli tosi ihana elokuva kyl :) Just sellai hymyä korviin nostattava.

Sitten olikin ilta. Kuvien puolelta näkyy illan asuste. Se herätti kyl aikasta paljon huomiota :D Parasta oli kun Feverin live-coverbändi soitti apinamies-biisin, niin puoli yökerhoa tuli ympärilleni tanssimaan _o/
Sitä osaa itsekin vapautua hieman erilailla kun ei naamaa näy ;D Huaah, parasta. Tosin puku oli _todella_ kuuma, jotenka piti juoda paljon. Ja se oli kallista.

Ilta oli kyllä muuten erittäin onnistunut. Tosin kotiin olisin halunnut yöksi. Nyt jäin kuuntelemaan lattialle patjalle saksalaisten analysointia Matti Nykäsestä. Ja kissa hyppi koko yön päälläni. Victory.

JAMK Tutuksi. Kävin sielläkin aamulla pyörähtämässä, näyttäytymässä. Peninah on naisen nimi.

Tämä seuraavan päivän olo vaan on eniten perseestä. Ei krapula, eikä morkkiskaan oikeastaan. Vaan se, että edellisenä päivänä on ollut kauheasti tekemistä ja kavereita ympärillä, ja sitten yhtäkkiä joutuu olemaan aivan yksin. Kaikki ovat jossain. Perjantai-ilta. Rahat loppu. Tyhmän ontto olo.

Angggggst. Se on kivaa :)

Hieman hävetti törmätä Padasjoen-tuttuihi karvahousut jalassa, yo-lakki päässä, todella krapulaisen näköisenä tänä aamuna. Mutta ainakin saa tietää että hauskanpidosta on opiskelussa kyse _o/

Puspus anam anam.

Piti mennä heti aamusta kouluun. Minttu sitten soitteli kello 1400 että olenko menossa tutustumaan Metson tehtaisiin, mikä oli pakollinen ohjelma iltapäivästä. Melkein onnistuin tavoitteessani!
Syynä tähän toki on se, että sairauteni on saanut unirytmin aivan sekaisin. Unta sain vasta kuudelta, niin ymmärrän etten herännyt seitsemältä :)

Huomenna pari tuntia koulua. Ne jääkin sitten tämän viikon ainoiksi. Rokrok :D

Janne tulee illalla Vappubileisiin kanssani. Luxus. Ja tuo mukanaan maalta upeaakin upeamman puvun :P Kivist kivist kivist. Karvast karvast karvast.

Sain jopa sivuduunia :) Viime perjantaina oli viimeinen hakupäivä sellaiseen mukavaan sivuduuniin, jossa kierretään erilaisia tilaisuuksia meiän koulutusohjelmaa esittelemässä. Unohdin sitten täysin hakea, ja eilen pistin persettänuolevan anteeksipyytelevän kirjeen valitsijalle, ja pääsin yhtenä neljästä joukkioon mukaan :D Sairasta. Mut parasta. :)

Mä voisin ruveta Pleijeriks. Ei tarttis miettii tunteita ollenkaan. Eikä seurustella.
Enää pitäs hommaa kroppa ja naama mil vois olla Pleijeri :D Half-way there.

Puspus anam anam <3

Jeppis.

Fyysistä kipua. Kyllä se aina henkisen voittaa :)
Tauti siis sinnittelee. Parempi olo on kyllä onneksi. Tänään Minttu sanoi 30min ennen matikan uusinnan alkua että meillä on sellainenkin. Piti siis pitkästä aikaa käydä koululla. Turhaan. Jätin tyhjän lapun. Koe itsessään oli helppo, oli vaan niin paha olo ettei pystynyt keskitymään...
No mikäs siinä.

Huomenna ajattelin yrittää mennä heti aamusta kouluun. Ja iltapäivästä olisi field trippi jonnekkin tehtaille. Luxuspluxus.

Otin tänään yhteyttä yhteen vanhaan ystävääni. Vähän on ikävä. Hän asuu nykyään tuossa aika lähellä, 100km päässä. Lupasi tulla joskus kylään. Tai sitten menen sinne. Nättii :) Se on kivaa kun näkee vanhoja tuttuja. Ja kun he haluavat kanssa nähdä. :)

Big laav. <3

Puspus.

Plääh!

Oon ihan kipee. Helvetinmoinen nuha ja yskä ja flunssa. Sen siitä saa kun ei suostu maksamaan narikkaa ja hilluu ulkona underdressed ^^

Noo, eipähän tarvi käydä koulussa :D

Ajatuskin kulkee melkein. Lauantaina saatiin jopa aikaan ihan hyvää kana-kastikejuttuhärveliä. Ja tuorepastaa. Anam nam.

Nyt vaan hajoilen ku ei henki kulje kunnolla. Ehkä apteekista saa jotain elämänlaatua parantavia kapseleita.

Let's hope.

Aika kuluu pelottavan lujaa.

Eilen siskoni kanssa pidettiin ihan hauskaa, ja saatiin rahaakin poltettua :) Mutta kuitenkin kiltisti. Ruoka ja taksit on kalliita ^^

Kohta tulee Lauru ja tehdään ruokaa. Kivistä. Jaksa koko iltaa yksinkään viettää :P

Olen 18.96v vanha. Kohta olen 19. Mitäs sitten tehdään?

Unohdin.

Olis ollu tänää koe 14.30. Heräsin 14.30. Eli ei mulla ollukka koetta.

Onneks on uusinnat.

<3

Krapula.

Eilen tuli sitten lähdettyä kellarille taas vaihteeksi. Meitä oli siellä yllättävän paljon, lähinnä #jkl kanavalta. Tuli siellä muitakin tuttuja sitten vastaan. Tuttuja joita en olisi odottanut siellä näkeväni. Majoitin sitten pilkun jälkeen muutaman ystäväni yöksi, mikä ei ollut mikään mahtava idea. No mutta mattopyykki on kivaa ^^

Nyt on sitten krapuloitu koko päivä. Puutuiltu. Kävin äsken kaverini luona, jossa olikin tyttöjen ilta menossa :D 6 tyttöä ja minä. Eihän siinä. Pelattiin lautapelejä ja syötiin patonkia. Nnnnam.

Huomenna tulee siskoseni meille kouluun puhumaan <3 Kivakiva.

Tekstivistit lisäävät paranoiaa. Miksi hän ei vastaa? Miksi hän vastaa niin hitaasti? Mitä tämä kaikki merkitsee?
Todellisia teinin ongelmia. Mutta on nekin.

Ehkäpä asialle on kaava. x on vastaajan kiinnostus lähettäjää vastaan. t on aika mikä vastaamiseen menee minuutteina. 1-(t/100)=x ?

Eli jos vastaamiseen menee HURJAT 60min on siis 1-(60/100)=0.4 eli 40%. Aika toivoton suhde. Jätä se, siin on matoja.

Toki vuorokauden aika vaikuttaa tähän, eli nämä tulokset pitävät paikkansa vaan arki-iltoina.

Tai sitten ihmiset vaan on erilaisia tekstiviestikäyttäytymisiltään? Joo. Veikkaisin näin.

Olipas jännää.

<3

Koulu on kivaa!

Okei. Koulu on kivaa kun on matikkaa ja ollaan tääl tunnil missä on nää uudet koneet :D

Huomasin just kun luin noita kirjoituksiani että olen ihan helvetin ailahtelevainen :D Onnesta suruun jatkuvasti. Plää. Oikeesti oon ihan iloinen ihminen <3
Ja toivottavasti tällä kertaa pitempään onnellinen ^^ Nyt asiat sujuu. Vieläku rahaa sais... :D No perjantaina tulee almuja.

Viikonloppu lähenee. Perjantaina tulee sisko puhumaan meidän luokalle jotain juttuja, ja sitten mennään Amarilloon ja Shakeriin. Kivint :) Ja lauantaina vois lähtee sit jopa ryyps ehkä. :O Uskaltaisko. Ainii. Laurahan tulee lauantaina tekemään mun kanssa ruokaa :) Ja jos Lauran kanssa on liikenteessä nii aina tulee ryypättyä. Eli kaiken voi vierittää sen niskoille, parast <3

Kameraongelmia.
Kohta on synttärit ja saan porukoilta kameran. Mutta haluanko ison ja hyvän ominaisuuksiltaan jolla saa hienoja kuvia, vai haluanko pienen pokkarin joka on jokapaikassa mukana? Kunnon välimallia ei kai ole. Joutuu tinkimään. Taidan haluta molemmat, mutta kumman ensin?

Hyvä parivaljakko voisi olla Canon Ixus i Zoom ja Canon Powershot G5.

G5 on kuitenkin niin iso ettei sitä tulisi kannettua mukana, ellei vartavasten lähtisi kuvaamaan. Ja tilannekuvathan ne parhaita on :)

Plää. Vaikeaa. Vetäydyn pohtimaan.

<3