IRC-Galleria

palailen taas joskus..
tänään himaan parantumaan ja saatan palailla joskus viikonlopun mittään kyttää kommentit mitä miulle o laitettu.
sunnuntaiksi pitäisi parantua yhdestä tietystä syystä.. :)

iha vitu siistii.. mie olen kipeä ja pöhkö tulin kouluun..
mutta oli yks juttu mikä oli pakollinen tuua ni pakko se si oli olla.

koulussa koneellaki säästyy matkassa ku ei mee kirjastoon koneelle.. rasittuisin liikaa xD
toivottavasti tervehyn tässä parin päivän sisään koska jos meen himaan niin en haluu olla sunnuntaina kipeä yhdestä mukavasta syystä.. :)

tänään heinolaan jyrääseen.
ehkä näen tuttuja ehkä en.
joittenkin osalta toivon etten törmää, mutta tutut moikatkaa jos kehtaatte xD
mutta miu onnellisuus johtuu aivan muusta.
miu kulta oli eile miu luona yötä..
oli ihanaa jälleen nukkua hänen vieressä.
toivottavasti hän pääsee lauantaina heinolaan miun seuraksi..

Mä filmin kelasin
päiväkirjaa selasin
taaksepäin
Naarmuja filmissä,
roskia mun silmissä
katselin ja näin
Kaikki näkyi hetken
mun edessäin
suljin silmät uudelleen
Menneisyys on kuljettu
yhä silmät suljettuna
mä meen

Lipuu hiljaa huomiseen
tämä minun lautta
kyydissä luulen unta näin
olevan elämäin
Se lipuu hiljaa huomiseen
erehdysten kautta
Kuin Odysseys on retkillään
öisillä hetkillään
Ja kevään tullen tuuli saa
taas multa suunnat sekoittaa
koska tiedän että kaikki edessäin
on vain unelmaa

Monet väännetty
on itkut käännetty
toiset posketkin
On sydän kaskettu
lautalla laskettu
monet kosketkin
ja jokaisen kiven
mä muistan
suljen silmät uudelleen
Menneisyys on kuljettu
yhä silmät suljettuna
mä meen

Lipuu hiljaa huomiseen
tämä minun lautta
kyydissä luulen unta näin
olevan elämäin
Se lipuu hiljaa huomiseen
erehdysten kautta
Kuin Odysseys on retkillään
öisillä hetkillään
Ja kevään tullen tuuli saa
taas multa suunnat sekoittaa
koska tiedän että kaikki edessäin
on vain unelmaa

Lipuu hiljaa huomiseen
tämä minun lautta
kyydissä luulen unta näin
olevan elämäin
Se lipuu hiljaa huomiseen
erehdysten kautta
Kuin Odysseys on retkillään
öisillä hetkillään

Lipuu hiljaa huomiseen...

Liidät onnesi kukkuloilla,
sillä jokin salainen toiveesi on toteutumassa.
Pidä vielä hetki salaisuutta sisälläsi,
ettei joku kateellinen pilaa kuvioita.

Suomi24

KALAT 20.2. - 20.3.
Saat tarjouksen,
joka vaikuttaa vaatimattomalta,
mutta kätkee paljon hyvää.
Punnitse siis kutsuja ja tarjouksia tarkkaan.

IltaSanomat

Kalat 20.2. - 20.3.

Älä anna minkään tulla sinun ja rakkaasi välille.
Pidä huolta siitä,
etteivät kummankaan ystävät pilaa teidän yhteisiä hetkiänne.


IltaLehti

jaa-a mitäköhän noistakin ny sanois

Kultaiset hunnut peittää
Sisäänsä meidät syvempään
Niin jäimme vangeiksi
Likaiseen kauneuteen
Kun makeimman viinin antaa
Meidät juovuttaa uudestaan
Löydämmekö unten alta kadonneen tien?

kertosäe:
Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

Riivaajat ohjaa meitä
Päin suloisimpia esteitä
Joihin ei ollenkaan tee tuskaa jäädä kii

Pimeät tunnit näyttää
Totuuden hetket pidempään
Itsekö me itsemme näin kirottiin

kertosäe

Kun makeimman viinin antaa
Meidät taas juovuttaa
Niin me löydämme kadonneen tien

kertosäe

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee haudallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

Oon tehnyt asioita,
Joilla ei oo muuta tarkoitusta,
Kuin olla tikareita,
Jotka tarkoitettiin ainoastaan
Sinuun uppoomaan.

Antaisin anteeksi,
Jollen heikolta näyttäisi.
Sun kärsivän tahtoisin.

kertosäe:
Viisaus ei asu meissä,
Ei rankaisu muuta tietämme.
Luopumaan ei suostuta edes tyhmyydestämme.

Kun alta murtuu katu,
Terävät reunat voidaan pyöristää,
Ettei jalkoihin satu.
Mut sitä ei voi kiistää, ettei se oo
Hajonnut jo.

Iskuja vyön alle
Enemmän kuin muualle.
Varkaalta varkaalle.

kertosäe2:
Viisaus ei asu meissä,
Ei rankaisu muuta tietämme.
Luopumaan ei pystytä edes ongelmistamme.

Tappaa ei ollut tarkoitukseni,
Vaan rampauttaa pysyvästi,
Niin että joka päivä muistaisit,
Joka päivä koko loppu elämäsi,
Missä teit sen minua koskevan virheen.

kertosäe

kertosäe2

Kerroin jo sen
Sun luokses tuu en
Et oo se jota etsin - e-ei
Kuulit oikein: kiinnosta ei
Täältä pois jo mee
Mikset sä pysty käsittään
En tahdo sua mun elämään

Hei lopeta -et saa
Mua susta välittämään
Sun pitäis se jo ymmärtää
Siis lopeta -ja mee
Etsi joku muu
Joka susta vois kiinnostuu

Tajuu sua en: oot kummallinen
Et tajuu lähtee kun kuljen pois
Käännyn ja nään ett' paikalles jäät
Et suostu ymmärtämään
Mikset sä pysty käsittään
En tahdo sua mun elämään

Hei lopeta -et saa
Mua susta välittämään
Sun pitäis se jo ymmärtää
Siis lopeta -ja mee
Etsi joku muu
Joka susta vois kiinnostuu

Sun täytyy lähtee
Hei käytä järkee en susta kiinnostunut oo
Sä turhaan kelaat
Et mitään aikaan
Sä täällä kuitenkaan saa

Hei lopeta -et saa
Mua susta välittämään
Sun pitäis se jo ymmärtää
Siis lopeta -ja mee
Etsi joku muu
Joka susta vois kiinnostuu
Hei lopeta -et saa
Mua susta välittämään
Sun pitäis se jo ymmärtää
Siis lopeta ja mee
Etsi joku muu
Joka susta vois kiinnostuu

Hei lopeta

Siis lopeta!

Tänään taas vähän hankalampaa
olla tässä ja nähdä sut.
Se tyttö sun tukkaa kampaa.
Se on nätti ja meikannut.
Kun sä katsahdat minuun,
mä lasken silmät kämmeniin.
Ei, mä en anele, en kinuu.
Sä lähdit pois, siis olkoon niin!

kertosäe:
Hän koskee sun niskaa
ja hymyilee.
Mä en kestäisi olla,
mitä mä teen?

Sul oli metalliketjussa heijastin,
ja mul oli sotkuinen tukka.
Ja maailma kuin siinä ei muita ois.
Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin.
Mä oon säälittävä rukka,
joka murheeseen uppoo, eikä pääse pois.
Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää.

Viiniboolissa mustikoita,
mun suu on sininen.
Se tyttö kerää astioita.
Ja sanoo jotain,
mä vastaa en.
Sä tuut ulkoa sisään,
mä lasken silmät kämmeniin.
Vähän viiniä lisää.
Sä naurat, sanot "Juuri niin!"

kertosäe

Sul oli metalliketjussa heijastin,
ja mul oli sotkuinen tukka.
Ja maailma kuin siinä ei muita ois.
Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin.
Mä oon säälittävä rukka,
joka murheeseen uppoo, eikä pääse pois.
Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää.

Ja mä vähenen, palelen.
Mä haluun pois ja mä haluu en.
Ilman sua ei oo mua, ei ollenkaan!
Mikset sä?
Ja miksen mä?
Miksei enää ikinä?
Ja ulkona kaukana jäätyy maa.

Mitä musta jäljelle jää?

Sul oli metalliketjussa heijastin,
ja mul oli sotkuinen tukka.
Ja maailma kuin siinä ei muita ois.
Nyt mä oon väsynyt, turta ja sekaisin.
Mä oon säälittävä rukka,
joka murheeseen uppoo, eikä pääse pois.
Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää.

Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää.

Nämä ovat ikuisia hetkiä
aina lyhyitä välähdyksiä
kun hän mittaa kattoa katseellaan
kääntyy jälleen vuoteellaan
hän laskee sekunteja suunnilleen
hän laskee yönsä aamuvarhaiseen

Ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

Hämärässä hiljaisuuden ääniä
kuuntelee hän kirja kädessään
joka päivä on yötä rakkaampi
joka aamu iltaa kauniimpi
hän huomaa, vaikkei niin tahtoiskaan
hän huomaa tähän alkaa jo tottua

Ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

Ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa