IRC-Galleria

Havahduin mietteistä puhelimen pirinään.
Â’Haloo? Tuulian Ottava.Â’
’Hei. Mikko tässä. Ajattelin soittaa vielä. Olen juuri lähdössä töistä. Joten olen siellä kohta. Etten vain yllätä sinua puolipukeisena.’
’Et sinä minua olisi yllättänyt. Olin vain mietteissäni, kun soitit. Voin kertoa sitten, kun lähdemme kahville. Nähdään kohta.’
Â’Okei. Hei, hei.Â’
Â’Hei.Â’

Kävin tarkistamassa peilistä, että meikit oli kunnossa ja kävin vaihtamassa mukavammat vaatteet ylle. Sitten jo ovikello soikin. Menin avaamaan oven ja päästin Mikon sisään.
’Hei. Odota hetki niin käyn hakemassa laukkuni.’
’Okei. Mihinkäs kahvilaan kaunis neiti haluaisi?’
’No se on melkeinpä sama mihin menemme kahville. Vaikka tuohon lähelle Pauloon?’
’Paulo on ihan hyvä kahvila. Menemme sitten siihen.’
Kun olin hakenut laukkuni ja varmistanut että avaimet ja rahapussi on mukana.
’No niin. Nyt voimme lähteä.’

Kävelimme lyhyen matkan Paulon kahvilaan ja tilasimme kahvit. Kun olimme istuutuneet ja saaneet kahvit eteemme, aloin kertomaan Mikolle päivän ihanista käänteistä.
Marketan kanssa käymästä keskustelusta, pankissa käynnistä.. Mikolle oli jotenkin luonnollisen helppo puhua ja avautua.
’Isoäidin sormus vain on nyt kadonnut. Kenelläkään muulla ei ole tallelokeron avainta, kuin minulla. Ja se sormus oli siellä, kun kävin sen asianajajan kanssa tarkistamassa lokeron sisällön. En itse takuulla ottanut sieltä mitään. Saatikka, että olisin uskaltanut koskea siihen sormukseen. Katselin vain sen kauneutta. Paljon tarinoita kuullut siitä isoäidiltä, ja vihdoin näin sen luonnossa. En sanonut vielä pankissa mitään. Pitäisi varmaan kuitenkin huomenna siellä käydä ja kysyä, onko joku muu päässyt katsomaan isoäidin tallelokeroa, vaikka minulla pitäisi olla ainoa avain sinne.’ Mikko kuunteli vuodatustani vaiti ja nyökytteli välillä. Hän todellakin kuunteli. Mikä aarre mieheksi.
’Sinuna menisin ilmoittamaan asiasta. Ja jos he eivät tiedä siellä mitään, suosittelen että menet poliisien pakeille. Koska he saavat sitten oikeuden tarkistaa valvontakamerat, joista pitäisi näkyä, kuka siellä on saattanut käydä. Älä huoli. Kyllä tämä selviää.’ Mikko kurkotti käden pöydän yli ja otti käteni oman kätensä suojaan. Karahdin punaiseksi. ’Hitto kun en osaa hillitä punastumistani nyt laisinkaan.’ Mietin mielessäni.
’Niin. Totta puhut. Kyllä se tästä selviää. Mutta entä jos ei sitten kuitenkaan selviä? Entä jos valvontakameroissa ei näykkään mitään? Tai no aika tyhmä kysymys. Tottahan toki niissä nyt jotakin pakosti näkyy. Olen varmaan sitten katsonut liikaa poliisi-sarjoja.’
’Älä huoli Tuulian. Kaikki järjestyy kyllä. Me löydetään kyllä sinun sormuksesi. Muuten isoäitisi tulee haudan takaa etsimään sitä, ja sitähän me ei haluta?’ Mikko naurahti.
’No sen varmaan isoäiti jos kuka pystyisikin tekemään.’ Minäkin uskalsin jo hymyillä.
’Tulihan se hymy sieltä viimeinkin.’ Mikko nosti käsiämme ja suuteli kättäni.

Kun olimme juoneet kahvimme, Mikko saattoi minut takaisin kotiini. Alaovella käännyin Mikon puoleen. ’ Haluaisitko tulla ylös luokseni?’
’Voisinhan minä tulla, jos haluat vielä keskustella jostakin. Sinuun on ilo tutustua.’
’Tule vain. Minäkin haluan tietää sinusta asioita. Ja saatan kertoa yhden naurettavuuden sinulle, jos uskallan.’ Viittasin huomautuksella viimeöisiin uniini.
Kapusimme portaat ylös ja avasin kotini oven. Menin pistämään veden keittimen päälle teetä varten. Minä ainakin tarvitsisin mieltäni rauhoittavan teekupillisen. Sanoin Mikolle, että olisi kuin kotonaan. Kun tulin keittiöstä, Mikko seisoskeli kirjahyllyni luona katselemassa valokuvia.
’Sinä olet ollut todella nätti tyttö pienenä. Ja olethan sinä vieläkin. Mutta nyt silmissäsi ei loista haudattu suru. Miksi sinä näytät jotenkin surulliselta näissä joissakin kuvissa? Tai anteeksi uteluni. Ei sinun ole pakko kertoa, jos et tahdo.’
’No se on sukumme yksi suuri salaisuus. Oikeasti Taina Ottava ei ole äitini. Vaan Tainan nuorin sisko Tuulian Kuronen. Eli toisin sanoen isoäitini poisti mielestään ja ei tunnustanut Tuuliannaa tyttärekseen moneen vuoteen. Äitini sekaantui alaikäisenä huumeisiin ja oli lääkkeitten sekakäyttäjä. Tapasi isäni, josta tosin ei ole havaintoja sen jälkeen. Isäni oli samanlainen kuin Tuulian. Kun hän sitten tuli raskaaksi, isäni häipyi tiedon saatuaan. Tuulian lopetti kuin seinään aineitten käytön, ja haki turvaa äitinsä luota, eli minun isoäitini. Mutta kun minä synnyin Tuulian sekaantui melkein heti taas huumeisiin, jolloin ei pystynyt huolehtimaan minusta. Minut otettiin silloin huostaan. Ja 14 kesäisenä minulle kerrottiin äitini menneisyys, koska siihen aikaan isoäidille tuli kirje jostain kaukaa. Tuulian oli kuollut yliannostukseen johonkin surkeassa kunnossa olleeseen taloon. Jossakin Hämeen slummialueella. Tarkemmin en tiedä. Isääni en ole edes koettanut etsiä. Enkä välittäisi tosin häntä tavatakaan.’
Mikko tuli luokseni ja otti syliinsä.
’Tuollainen jättää varmasti jäljet. Sinulle sitten on sattunut ja tapahtunut.’
’No tapahtumista tosin on aikaan tasan tarkkaan kohta 24 vuotta. Joten ei se niin paljoa enää paina. Mutta syvät jäljet on jättänyt kaikki puheet ja vähäiset muistot. Äidin hautajaisiin menin vaikka Taina yritti estää. Isoäidin seurana menin.’
Istuuduin sohvalle ja Mikko istui viereeni. Hän otti minut uuteen halaukseen ja piti sylissään. Silitteli hiuksiani.
’Kaikelle tapahtumalle on syynsä. Ja vaikka isäsi ja äitisi olivatkin mitä olivat. Sinä olet erilainen. Olet menestyvä nuori nainen ja sinulla on elämä edessä. Löydät miehen ja teet pari lasta. Elät onnellista elämää ja kaikki on kunnossa.’
’Tuosta tulikin mieleeni. Ennen kuin kävin kirjoittamassa asianajotoimistolla niitä talon papereita kuntoon. Olin yöllä nähnyt erikoista unta. Sinä varmaan naurat minulle, kun kuulet. Mutta näin unta, että olin isoäidin talolla keittiössä laittamassa ruokaa. Sitten keittiöön juoksi kaksi lasta. Tyttö ja poika koulureput selässään. Ja heidän perässään tuli mies. Komea mies joka tuli halaamaan ja antoi suukon huulilleni. Ja nyt tulee paljastus.
Vaikka en ole sinua ennen tavannut, kuin vasta silloin asianajotoimistolla. Sen unen mies olit sinä. Siksi järkytyin sinut nähdessäni.’
Â’Hmm. Aika mielenkiintoista. Jos se olikin jonkinlainen enne uni?Â’ Mikko kysyi hymy huulillaan.
’En oikein tiedä. Mitä olet mieltä?’
’Voisimmehan ottaa asiasta selvää. Katsoa jos vaikka tästä kehkeytyisikin jotakin.’
Mikko vinkkasi silmää puhuessaan.

Yöllä näin lisää jatkoa oudolle unelleni. Oli kesäyö, minä kävelin talossa yöpaidassa. Ikkunoista tuli valoa. Kesäyöt, kun ei muutenkaan ole kovin pimeitä. Kävin tarkistamassa, että lapset nukkuivat sikeästi huoneissaan. Tarkistin huoneet ja palasin omaan huoneeseen. (Ainakin luulen niin, että se oli huoneeni.) Kömmin sänkyyni ja Mikko otti minut lämpimään kainaloonsa. Aloimme nukkumaan. Aamu kun sarasti, lapset ryntäsivät innoissaan herättämään meitä, ja pyysivät aamupalaa. Pitihän sitä sitten nousta tekemään lapsille aamupalaa ja eväät kouluun. Mikko lähtiessään viemään lapsia kouluun, antoi pusun poskelle. Minä jäin siivoilemaan keittiötä ja lähdin ulos ottamaan aurinkoa. Otin mukaani kirjan jota lueskelin.
Siihen uni keskeytyi, kun aamulla heräsin kellon soidessa. Unen pöpperössä nousin ja raahustin veskiin. Kun sain silmäni melkein auki ja olin raahustamassa keittiöön, huomasin vastaajan valon vilkkuvan. ’Kuka hitto minua on taas kerinnyt kaivata.’ Mietin mielessäni.
Painoin toisto nappia.
’Huomenta! Äiti tässä. Ajattelin vain kysellä milloin tulet täällä kotona käymään? Unohdin eilen kysyä. Ilmeisesti en herättänyt sinua, kun näin aikaisin sinulle soitin ja et vastannut. Mutta soitan sinulle myöhemmin päivällä vielä tänään. Hei, hei. Olet rakas!’
Huokaisin syvään. Hän varsin hyvin tietää, että minä käyn siellä joka viikko lauantaisin.
Ja turhaan hän puhuu itseään äitinäni. Biologinen äitini on kuollut vuosia sitten, ja isästäni ei ole tietoa. Joten tervetuloa Kurosten sukuun. Salaisuuksia salaisuuksien perään. Minuun liittyvä salaisuus onkin kaikista jännin ja hyvin salassa pidetty.
Minun oikea äitini eksyi teininä väärään seuraan. Ja alkoi vetää sekaisin alkoholia ja lääkkeitä. Kokoajan annokset vahveni ja vaihtelivat. Isänikin kuului samaan porukkaan. Joten on melko ihme, että minä edes olen ”normaali” aikuinen. Vaikka tottahan toki äitini lopetti rellestämisen, kuin seinään alkaessaan odottamaan minua. Isä häipyi asiasta kuultuaan, ja sen jälkeen hänestä ei ole kuultu.
Kuulostaa erittäin ihanalta tämmöinen tarina 14. kesäsen korvissa. Silloin sijaisvanhempani kertoivat Tuulian Heini Kurosesta. Minun äidistäni, isoäidin neljännestä lapsesta. Isoäiti kielsi hänet, hänen ollessa vasta 17-vuotias. Äitini jäi siihen aikaan koukkuun huumeisiin. Ja muutaman vuoden jälkeen hän tapasi isäni. Sitten minä sain alkuni, ja isäni lähti lätkimään. Äitini haki turvaa isoäidiltä, eli äidiltään. Mutta sitä sopua ei kauan kestänyt. Minä kun synnyin, äitini eksyi takaisin huonoon seuraan, ja minut otettiin huostaan.
Mutta se siitä. Tapahtuneesta on sentään kulunut aikaa jo yli 20 vuotta. Ja minulla on elämä mallillaan. Minulla menee liiankin hyvin, jos joiltakin sukulaisiltani kysytään.

Pukeuduin, söin aamiaisen ja lähdin kävellen kahvilalleni. Siellä tapasin vastaavan hoitajan, jonka kanssa katsoimme palkkatositteet kuntoon. Kun olin saanut asiat siellä hoidetuksi kuntoon, kävin asianajotoimistolla vielä tarkistamassa muutamia papereita asianajajan kanssa ja törmäsin Mikkoon. Hän puhui puhelimessa, mutta hymyili minulle suloista hymyään huomatessaan minut. Jalkojani heikotti. Sain asiani siellä hoidetuksi ja lähdin takaisin kävelemään kotiini. En jaksanut kuunnella vastaajassa olevia viestejä. Ei aina jaksa kuunnella sukulaisten kieroja yrityksiä saada minulta nyhettyä perintö rahoja, joita en aio käyttää, kuin ehkä pakon edessä joskus.
Söin pientä välipalaa, kun puhelin soi.
Ajattelin sen antaa sen mennä vastaajaan, mutta kun vilkaisin kelloa, muistin että Mikko saattoi olla jo päässyt töistä. Jotenka vastasin.
Â’Tuulian Ottava.Â’
’Hei Tuulian. Marketta tässä. Ajattelin vain, että etköhän sinä olisi anteeksi pyynnön velkaa minulle. Lähdit niin törkeästi kesken kaiken eilen, jolloin en kerinnyt edes esittää asiaani kunnolla loppuun, kun sinä jo tyrmäsit minut.’
’Anteeksi Marketta, mutta minusta meillä ei ole enää mitään keskusteltavaa. Isoäiti jätti talon minulle. Säälistä tai ei, mutta talo on minun. En edes halunnut sitä, tai rahoja. Olen tullut toimeen ilmankin.’ En jaksanut jäädä kuuntelemaan enempää Markettaa, vaan löin luurin korvaan.
Päätin poistua kotoa ja käydä pankissa viemässä pari talopaperia tallelokeroon.
Kun pääsin pankkiin ja aukaisin tallelokeron asianajajalta saamallani avaimella, laitoin vain paperit sinne. Mutta jokin häiritsi minua ja katsoin tarkemmin tallelokeroa. Tutkin sisältöä ihmetellen, kunnes tajusin. Sormus on kadonnut. Mutta enhän minä ottanut lokerosta mitään mukaani. Asianajaja antoi minulle ainoan avaimen mikä kuuluu tallelokeroon. Joten minne se on voinut kadota? Eihän kenenkään muun pitäisi päästä käsiksi tallelokerooni, kuin minun. Minullahan on ainoa avain.
Pohdin tätä asiaa vielä vimmatusti tutkittuani lokeron läpikotaisin sormusta löytämättä. Lähdin pankista, mutta en maininnut asiasta mitään kellekään pankissa.
Palasin kotiin ja nyt kuuntelin kaikki viestit vastaajasta. Pari turhaa viestiä Marketalta, muutama joiltakin sukulaisilta ja yksi viesti Mikolta joka ilmoitti, että tulee hakemaan minua kuuden aikaan.
Istuin sohvalle ja jäin pohtimaan sormusta. Se on hiton arvokas sormus rahallisesti, mutta vielä arvokkaampi tunnearvoltaan. Muistelin isoäidin joskus puhuneet jostakin sormuksesta. Perintösormus, jonka isoäidin äiti sai joskus kauan sitten vihkisormuksena. Viimeiset sen aikaiset rahat siihen oli mennyt. Mutta kuulemma hankinta oli ollut sen arvoinen. Ja sormus oli ollut isoäidillä, kun hän meni naimisiin. Mutta ihmettelen, miksi se sitten on tallelokerossa? Eikö Taina tai Titta käyttänyt sitä omissa häissään?

Kun olin selvinnyt takaisin kotiini kaupan kautta, puhelinvastaajan valo vilkkui taas punaisena. ’No olenpa minä nyt suositti.’ mutisin ääneen itsekseni.
Oli kaksi puhelua kateellisilta serkuilta, jotka saivat käteisrahaa ja joitakin pieniä arvoesiteitä. Tosin suurin osa isoäidin perintöesineistä ovat vain tunnearvoltaan arvokkaita. Kun viimeinen viesti alkoi pyöriä pysähdyin paikoilleni. (Olin ottamassa kirjoja kirjahyllystäni ja laittamassa niitä laatikkoon.)
’Hei Tuulian. Mikko tässä. Et ilmeisemmin sitten ole kotona, tai et halunnut vastailla kiusaavien sukulaisten pelossa?’ naurahdus. ’Mutta soitin, kuten lupasin. Soitan illemmalla uudestaan toivoen, että olisit silloin paikalla.’

Vedin syvään henkeä ja annoin kirjojen tippua lattialle. Miten seksikäs ääni sillä miehellä onkaan. Illalla sitä en huomannut alkoholin turruttamien aivojeni takia. Jouduin istumaan sohvatuolilleni, joka oli juuri sopivasti kirjahyllyn läheisyydessä. Ei kukaan ennen ole vienyt ajatuksiani näin kauaksi toisaalle sieltä paikasta missä olinkin. Mutta nyt aloin muistelemaan mitä kaikkea eilen illalla tapahtui. Mikko saattoi minut kotiovelle, kuin jonkun discosta tulevan teinitytön. Mutta suudelma ei ollut kuin teinitytön ja –pojan. Se oli jotakin aivan liian suloista ja ihanaa.
Aukaisin telkkarin taustalle mölyä pitämään ja suuntasin keittiöön tekemään jotakin pientä iltapalaa. Kun teevesi oli kerinnyt kiehumaan sopivan kuumaksi puhelin soi. Melkein hyökkäsin puhelimen kimppuun ja vastasin.
Â’Tuulian Ottava puhelimessa.Â’
’Hei Tuulian. Olet ilmeisesti selvinnyt ehjin nahoin tästä päivästä, kun saan kunnian keskustella kanssasi näin iltasella.’
’Joo olen hengissä toistaiseksi. Vaikka pelkäänkin, että yksi sukulainen taitaa suunnitella murhaani. Mutta ei se olisi uutta meidän suvussa sellainen. Mutta mitäs sinä? Onko sinulla ollut parempi päivä?’
’No onhan tässä ollut sitä ja tätä tekemistä. Puuhaa on enemmän, kuin kerkiisi tekemään normaaleina työpäivinä.’
’Okei. Mitäs työtä sinä sitten teet?’
’No olen asianajaja, ja näitä paperi töitä on välillä kauheasti. Olen siellä töissä missä näimme ensimmäisen kerran.’
Â’Just.. Aivan niin.Â’ Lyhyt vaivautunut hiljaisuus.
’Mitä jos lähdettäisiin kahville vaikka huomenna, kun olen päässyt töistä? Ellei sinulla ole jotakin muuta menoa huomenna?’
’No ei minulla ole huomenna mitään erikoista. Mitä nyt käyn katsomassa, miten kahvilassani pärjätään. Ja antamassa palkkatositteet työntekijöille. Milloinka sinä pääset töistä?’
’Okei. Minä pääsen töistä joskus neljän viiden aikaan. Minä vaikka soittelen sinulle sitten?’
’Okei. Sovitaan sitten niin. Huomiseen. Minä menen nyt suihkuun, ja vietän iltaa hetken teekupin ja television ääressä.’
’Teemme näin. Kauniita unia kaunis neito.’
’Hyvää yötä.’ Punastuin tietenkin, mutta onneksi hän ei sitä pysty näkemään. Suljin puhelimen ja laitoin sen takaisin paikoilleen.
Ilta menikin sitten televisiota katsellen, vaikka siitä en mitään tajunnut.
Ajatukset vain kieppuivat siellä ja täällä. Lopulta päätin sammuttaa television ja mennä nukkumaan. Aamulla olisi paljon tehtävää.

Taksi, kahdeskymmenesyhdes marraskuuta.

Tahdoin luottaa ihmisiin, jotka minua juhlivat,
Mutta eteeni sain pullon, jonka sinetti oli murrettu.
Savukkeiden sisään oli työnnetty neuloja,
Ei kukaan minua riemusaatossa
Pakottanut etenemään.

Seppeleet, jotka eteeni tielle laskettiin.
Nimettömät tytöt, jotka eteeni polvistui.
Se mielistely oli vahingoksi tietenkin.
En enää tiedä, kuka on minä,
Joka saapuu ensi-iltoihin.

Isä, anna anteeksi äidille, että synnytti
Minut teidän taakaksi ja tytöt, tilatkaa taksi.
Ei enää muuta jäljellä kuin alhainen käsitys itsestä,
Ehkä kohdussa olin vielä aivan kiva poika.

Lestat lapsilisillään farmarivolvon maksaa:
Jos turvatyyny puuttuu,
Uusi raskaus alkuun saatetaan.
Lestat toimii materialismin nimessä ja veressä,
Mutta Jeesusta vitutti
Rahanvaihtajien pöydät kaataessaan.

Hän oli huorien kaveri, mutta niinhän minäkin.
Rakkaus kestää puoli tuntia kerrallaan.
Mutta äiti on se ainoa, joka ei hylkää,
Ja nainen, jota en pyydä poistumaan.

Isä, anna anteeksi äidille, että synnytti
Minut teidän taakaksi ja tytöt, tilatkaa taksi.
Vaikka onnen maa liukuu aina kauemmas,
En silti lannistu, sen sanon - ja silti lannistun.

One, two, three, four!

Springsteen kun neuvoi: "Lähde kulkemaan!"
Raudan kunnostin ja ajelin ympyrää.
Sitä oikein vapautuu,
Kun saapuu monitasoliittymään,
Ja ellei varo, niin käy lopullisesti.

One, two, three, four!

Tuu kattoon kattoon kun kärpänen tapettiin tapettiin.

Järkevää?
meikä ku on niin hölmö ni vasta joskus muutamia vuosia ton jutun kuullessani olen tajunnu mitä hittoa se meinaa.. Ihmetteli vaa ku toiset nauraa.. Nauroinpa sit hölmönä siinä mukana.
Ja nytte perjantaina sitte naureskelin tolle jutulle xD
Yks nimikaima kertoi sen vaa yhtäkkii ku jotaki ihme vitsei siin kertoiltii xD

Aamulla kun heräsin ja kävin suihkussa. Kun katsoin peiliin kasvoilleni oli, kuin liimattu typerä rakastunut hymy. En kai vain ollut rakastunut tuiki tuntemattomaan mieheen?
Tämä ei ole tapaistani. Eihän tällaista tapahdu kuin saduissa ja romanttisissa elokuvissa.
Mutta en kauaa jaksanut vaivata asialla päätäni.
Kun olin syönyt krapulaisen aamupalan, kuuntelin puhelinvastaajaan tulleet viestit. Äitini Taina oli soittanut ja pyysi soittamaan takaisin. Sitten oli tullut puhelu Marketalta, joka tavalliseen tapaansa käytti koko vastaaja ajan turhaan valitteluunsa. Tällä kertaa hän tosin vain kysyi voisimmeko käydä kahvilla ja jutella asioista. Ihmettelin asiaa.
Mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että hän pyytäisi nyt minulta sitten rahaa lainaan, tai jotakin muuta vastaavaa. Toinen vaihtoehto tietenkin on, että hän kysy myynkö isoäidin talon. Ja jos myyn niin kenties hänelle.
Ensiksi soitin kuitenkin äidilleni, joka vain kyseli kuulumisia ja päätöksestäni isoäidin taloa koskien. Tietenkin. Siinä juttelimme aikamme ja kun lopetimme puhelun hengähdin hetken, ennen kuin valitsin Marketan hotellin numeron.
Kun Marketta lopulta vastasi monen tuuttauksen jälkeen, hän kuulosti yllättyneeltä. Aivan kuin ei olisi tiennyt, että soittaisin hänelle tänään takasin, hänen puhelustaan huolimatta.
Mutta kuitenkin. Marketta eka yritti leikkiä ystävällistä, sun muuta. Sitten hän ehdotti jos tulisin sinne hotellille ja käytäisiin hotellin ravintolassa juomassa kahvit.
Sanoimme lopulta heiheit ja laitoin puhelimen paikoilleen. En voinut olla jäämättä miettimään Marketan taka-ajatuksia. Hän ihan varmana haluaa jotenkin hyötyä minusta. Hän on vain sellainen persoona ja luontoinen ihminen, että hän haluaa kaiken hyödyn joka tilanteesta. Ei välitä toisten tunteista. Ajattelee vain itseään. Joten en yhtään ihmettele, että hänen miehensä otti ja lähti. Vaikka Marketta kehuskelikin, että heitti itse miehen ulos, kun mies oli vain patalaiska, ja surkea sängyssä.
No, ei sillä että olisin kuunnellut. En voinut olla kuulematta, kun Marketta siitä silloin sukujuhlissa kovaan ääneen puhui. Taisi olla minun ylioppilas juhlat 2004 vuonna.

Mutta se siitä. Etsin ylleni kevääseen sopivat rennot vaatteet, tein kevyen meikin ja lähdin kävelemään Marketan hotellille.
Marketta odotti jo aulassa ja hymyili maireaa hymyään. Suunnistimme ravintolaan ja tilasimme kahvit. Siinä sitten Marketta jutteli turhanpäiväisiä asioita, ja minä vain kuuntelin ja nyökyttelin sopivin aika ajoin. Sitten lopulta Marketta taisi päästä asian ytimeen, miksi kutsuikin minut tänne.
Â’Kuule Tuulian.Â’
Â’Hmm?Â’
’Sitä minä vain, että nyt kun sinä sitten jotenkin katalalla tavalla sait isoäidin rahat ja talon itsellesi. Niin ajattelitko sinä myydä sen talon eteenpäin? Meinaan vain, että jos sinä myyt, niin eikö olisi reilua jos myisit sen suvulle, etkä jollekin tuntemattomalle?’
’Hmmp. Niinhän se varmaa olisi parempi, JOS myisin talon. Mutta kun en myy. Ajattelin muuttaa sinne ennen kuin uusi vuokra kausi alkaa yksiössäni. Mutta älä Marketta kulta huoli. Yritän pitää isoäidin perinteitä yllä. Että olisi joulupäivälliset ja muut sukujuhlat siellä. Koska meillä kellään muulla ei ole niin isoa taloa juhliamme varten, kuin isoäidin talo oli. Ja on. Joten älä Marketta kulta huoli. Pääset taas joskus kertomaan kuinka olet heittänyt miehesi ulos, vaikka hän itse olisi todellisuudessa lähtenyt karkuun.’
Join kahvin nopeasti loppuun ja kävin maksamassa kahvimme, Marketan katsoessa järkyttyneenä perääni.

Valitse kuukausi jolloin synnyit:

Tammikuu- Söin
Helmikuu- Löin
Maaliskuu- Nussin
Huhtikuu- Katsoin
Toukokuu- Runkkasin
Kesäkuu- Vedin turpaan
Heinäkuu- Nauratin
Elokuu- Puukotin
Syyskuu- Ammuin
Lokakuu- Rakastelin
Marraskuu- Haukuin
Joulukuu- Pidin kädessäni

Valitse päivä jolloin synnyit:

1. Huoraa
2. Poika/tyttöystävääsi
3. Naista jolla on HIV
4. Seksikästä tyttöä
5. Joulupukkia
6. Playboy-pupua
7. Naimisissa olevaa Isää
8. Koppakuoriaista
9. Äitiäsi
10. Pääsiäispupua
11. Jalkapallopelaajaa
12. Pirua
13. Aasialaista
14. Opettajaani
15. Kiveä
16. Elvistä
17. Pornotähteä
18. Puhelinta
19. Tietokonettani
20. Homoa
21. Äitiä
22. Lammasta
23. Pappia
24. Sihteeriä
25. Mr.Oikeaa
26. Transua
27. Teroitinta
28. Sinun kuumaa siskoasi
29. George Bush:ia
30. CD-levyä
31. Tulostinta

Nimesi kolmas kirjain:

A- koska tykkään suklaasta.
B- koska minulla oli tylsää.
C- koska housuni olivat liian tiukat.
D- koska hedelmä tykkää kärpäsestä.
E- koska sydämeni on liian pieni.
F- koska en saanut yhtään lahjaa jouluna.
G- koska tykkään kananmunista.
H- koska huomenna on maailmanloppu.
I- koska viilsin ranteeni auki.
J- koska minulla ei ole tyttö/poikaystävää.
K- koska pidän jalkapallosta.
L- koska olin pilvessä.
M- koska olin sekaisin.
N- koska äitini käski.
O- koska olen homoseksuaali.
P- koskan olen yksinäinen.
Q- koska vanhempani riitelevät paljon.
R- koska minua panettaa.
S- koska haluan tehdä itsemurhan.
T- koska inhoan koulua.
U- koska minulla on tarve masturboida.
V- koska tykkään juhlia.
W- koska se kutsuu minua.
X- koska tykkään tummista.
Y- koska tykkään uida.
Z- koska olin humalassa.
Ã…- koska minun vasen kives on suurempi kuin toinen.
Ä- koska vasen rintani on suurempi kuin toinen.

Lempivärisi. (valitse yksi)

Sininen- Sen jälkeen menin suihkuun,
Punainen- Sen jälkeen menin kakalle,
Vihreä- Sen jälkeen menin mummoni luo,
Keltainen- Sen jälkeen menin lempibändini keikalle,
Musta- Sen jälkeen menin lähimpään baariin,
Valkoinen- Sen jälkeen menin tyttö-/poikaystäväni exän luokse,
Violetti- Sen jälkeen menin sokkotreffeille,
Harmaa- Sen jälkeen menin pornokauppaan,
Ruskea- Sen jälkeen menin kahvilaan,
Vaaleanpunainen- Sen jälkeen menin kylpyyn,
Vaaleansininen- Sen jälkeen menin exäni luokse,
Joku muu- Sen jälkeen menin lähimmän koulun rehtorin kansilaan,


Horoskooppisi:

Oinas- siellä heitin kaikki vaatteeni pois
Härkä- mukanani suurimmat ja mustimmat dildot mitä löysin
Kaksonen- mukanani kaksi 4,5 litran viskipulloa
Rapu- mukanani naapurin koiran täydet kakkapussit
Leijona- siellä revin lähimmältä ihmiseltä kaikki vaatteet pois
Neitsyt- mukanani äidiltäni varastamat tamponit
Vaaka- siellä löysin maasta käyttämättömiä kondomeja
Skorpioni- matkalla varastin jonkun takapihalta heidän kukkaistutuksensa multineen
Jousimies- mukanani isältäni lainatut pornokasetit
Kauris- matkalla löysin maasta käytettyjä kondomeja
Vesimies- matkalla kidnappasin naapurin lapset
Kalat- mukanani kaverini autosta pöllimäni hajukuuset

Lemmikkisi:

Kissa- ja söin ne.
Koira- ja möin ne.
Kani- ja työnsin ne ahteriini.
Hamsteri/Marsu- ja revin ne kappaleiksi.
Gerbiili/Rotta- ja annoin ne lahjaksi pienelle kummilapselleni.
Käärme- ja tungin ne ohikulkijan taskuun ja väitin häntä varkaaksi.
Hevonen/Poni- ja laitoin ne seinälle.
Joku hyöteinen- ja heitin ne kaupan näyteikkunasta sisään.
Joku lintu- ja kätkin ne maahan odottamaan parempia aikoja.
Villakoira/Pölypunkki- ja maksoin niillä ruokaostokseni.
Joku muu- ja askartelin niistä itselleni uuden hatun.
Ei lemmikkejä- ja uskon aloittavani uuden muotivillityksen roikuttamalla niitä korvistani

Illalla päätimme parin kaverin kanssa lähteä baariin ottamaan vähän rentouttavia juomia. Jotta jokainen meistä saisi vähän irtiottoa arjesta. Jokaiselle meistä kolmesta jotka baariin lähtivät, oli tapahtunut kuukauden aikana vähän mitä sattui. Kun olimme siinä parit siiderit juoneet ja tanssineet sydämemme kyllyydestä, katsoin sattumalta ulko-oven suuntaan. Meinasin tukehtua siideriini, kun huomasin kuka sieltä juuri tuli sisään. Asianajotoimistolta ja unestani tuttu komistus. Kaverini katsoivat hetken minua ja sitten käänsivät katseen ovelle ja katsoivat sitten minua merkitsevästi. En alkanut selittelemään mitään, vaan otin laukkuni ja suuntasin vessaan hengähtämään. Toinen kavereistani tuli perässä ja kysy, mikä tuli? Selitin vain jotakin käsittämätöntä vähän huonosta olosta, mutta en silti halunnut lähteä vielä kotiin.
Katsoin itseäni peilistä, ennen kuin palasin takaisin pöytääni. Sitten lähdin tilaamaan uutta siideriä. Vilkaisin sivulle ja huomasin komistuksen. Hän vilkaisi minua ja hymyili. Otin tuoppini ja karkasin takaisin pöytääni. Hetken aikaa juttelimme tyttöjen juttuja. Sitten eteeni tuotiin hieno drinkki. Nostin katseeni tarjoilijaan ihmetellen. Tarjoilija vain hymyili ja poistui. Katselin ympärilleni, mutta mitään vinkkiä ilmaiselle drinkille en löytänyt.
Illan jatkuessa me tanssimme ja joimme. Miehiä välillä kieppui ympärillä, ja uusia ilmaisia drinkkejä tuli. Aina jotakin uutta ja erilaista. En jaksanut enää lopulta vaivata asialla päätäni. Ja kun valomerkki välähti me tytöt aloimme tehdä lähtöä. Tunsin ensiksi katseen selässäni, sitten käden hipaisun kädelläni. Lopulta joku otti kädestäni kiinni ja kiepautti ympäri itseään kohden. Nostin katseeni ja karahdin punaiseksi. ’Hei.’
’Hei.’ mutisin. ’Nähtiin päivällä. Minä olen Lehtosen Mikko.’
’Juu, niin nähtiin. Minä olen Tuulian Ottavainen.’
’Saisinko saattaa sinut? Vai onko sinulla jotakin sitä vastaan?’ Mikoksi esittäytynyt komistus sanoi.
’Ei, tai siis… Kyllä sinä voit saattaa minut. Ei ole mitään sitä vastaan. Kerron vain ystävilleni, ettei heidän tarvitse odotella minua.’

’Hei Sarianna ja Pinja! Menkää te vain kahdestaan. Minä sain saattajan ;)’ Huutelin kavereilleni, jotka katsoivat kauempaa ihmetellen, mutta nyökkäsivät ja lähtivät saatuaan takkinsa narikasta.

’No niin. Lähdemmekö me nyt sitten?’ kysyin Mikolta.
’Näytä tietä vain. Minä niin mielelläni katson sinun liikkumista.’
Punastuin taas vaihteen vuoksi humalastani välittämättä.
Otimme takkimme narikasta, ja lähdimme kävelemään kaupungin laidalla.
Alueelle missä minä asuin pienessä kolmikerroksisessa talossa, pienessä yksiössäni.
Ala ovelle päästyämme käännyin katselemaan Mikkoa tarkemmin. Ei mitenkään hassumman näköinen mies. Pitkä ja komea. Vaaleat, hiukan laineikkaat paksut hiukset. Jäänsiniset silmät. Hyvä treenattu kroppa, suloinen katseen pysäyttävä hymy.
’No tässä minä asun. Kiitos seurasta.’
’Eipä kestä. Enhän minä voinut sallia sinun kävellä yksin kotiisi, etenkin sen alkoholimäärän jälkeen minkä olet juonut.’
’No en minä yleensä paljoa juo. Nyt vain joku tarjosi minulle ihania ja erikoisia drinkkejä.’
’Tunnustan. Olen syyllinen niihin drinkkeihin.’ Mikko vinkkasi samalla silmää. Ja minä taisin punastua jälleen.
’Olet aika söpö, kun punastut.’
’Kiitos. Miksi sinä tarjosit pitkin iltaa minulle drinkkejä? Emmehän me tunne toisiamme.’
’No ei tunneta, ei. Mutta minä halusin vain tarjota sinulle jotakin erikoista. Erikoisia juomia, erikoisen kauniille naiselle.’
’Lopeta jo toi imartelu. Punastun kohta pysyvästi tuollaisten kohteliaisuuksien takia.’
’Mutta tottahan se on. Olet uskomattoman kaunis. Kauniimpaa olentoa en ole tavannut päällä maan.’
’Kiitos. mutta minua väsyttää nyt aivan kauheasti. Tahtoisin päästä nukkumaan. Huomenna on vähän kaikenlaista puuhaa. Ja pitää suunnitella muuttoakin.’ sanoin haukotellen. ’No eihän sille sitten voi mitään. Mutta saisinko edes numerosi? Soittaisin sinulle huomenna. Jos se vain sopii sinulle?’
’No hyvä on.’ Etsin laukustani paperia johon kirjoitin kajaalini avulla numeroni.’ Siinä on. Mutta älä soita turhan aikaisin. Tahdon nukkua varsin pitkään, jotta jaksaisin keskittyä, kun sukulaiset alkavat soitella ja kysellä muutostani.’
’Okei. No minä soitan sinulle illalla.’ Mikko sanoi ja kumartui suutelemaan minua.
Hänen pehmeät huulensa painautuivat huulilleni ja se suudelma oli taivaallinen. Taivaallisempi mitä unessani.
’Soita vain. Hyvää yötä.’
’Hyvää yötä kaunokainen.’

Avasin alaoven ja käännyin katsomaan vielä Mikon loittonevaa selkää. Sitten raahustin rappuset ylös pieneen kotiini. Vaikka luulin etten saisi unta, niin uni tuli kuitenkin yllättävän kivuttomasti. Näin jatkoa edellisyöni unelle.
Olin ulkona kattamassa pihalle puutarhapöydälle lautasia ja salaattia. Mikko grillasi ja lapset innoissaan avustivat ja välillä säntäsivät takaisin leikkeihinsä pihassa olevaan aittaan. Oli kaunis kesäpäivä ja tuuli kieputti hiuksiani. Mikko tuli taakseni kietoen kätensä ympärilleni. Minulla oli hyvä olla ja olin onnellinen.

Kun aamulla heräsin uuteen päivään, en voinut uskoa, mitä eilen sain kuulla ja tietää.
Enhän minä mitenkään voisi periä melkein kaikkea isoäidin omistamaa. Mitä minä sillä talolla? Miten minä osaisin edes ylläpitää sitä paikkaa?
Liikaa kysymyksiä minulle tajuttavaksi. Ja sinne talollekin on matkaa. 20 kilometriä minun rakkaalta pienestä kaksiostani. En omista edes autoa! Ja tuskin kukaan sukulaisistani lainaisi muuttoa varten minulle autoa. En meinaa tuhlata vähiä rahojani muuttoautoon.
Enkä ajatellut käyttää perintörahojakaan. Se taisi olla vain jotakin painajaista.

Päätin lähteä lenkille tuulettaakseni ajatuksiani. Kun palasin lenkiltä ja kävin suihkussa, kuuntelin puhelinvastaajani. Asianajaja oli soittanut. ’ Voisitko mitenkään Tuulian tulla käymään huomenna toimistossani päivällä ennen lounas aikaa?
Allekirjoittaisit papereita, jotta saataisiin talo siirrettyä nimiisi. Ja sitten voisimme mennä käymään pankissa. Siellä on isoäidilläsi tallelokero, josta en halunnut mainita eilen kaikkien uteliaiden sukulaistesi kuullen.’
Päätin soittaa asianajajalle ja sopia huomisesta tarkemmin. Sen jälkeen soitin parhaalle ystävälleni Sariannalle.
Kyseltiin kuulumisia ja sitten aloin selittämään hänelle mitä oli testamentin lukutilaisuudessa käynyt.
Sariannakin ihmetteli. Hän kun tietää minun sukulaisuus suhteet ja kaikki. Testamentti oli siis todellakin suuri ihmetys jokaiselle paikalla olijalle. Puhelun loputtua päätin kokkailla jotakin hyvää itselleni ja siirtyä sitten illaksi television ääreen.
Ilta meni rennosti ja kaikkea mielessä kelaten.
Nukkumaan mennessäni en enää edes jaksanut ajatella mitään. Mutta näin unta.
Ihan ihmeellistä unta. Siinä olin isoäidin talolla, keittiössä ruokaa laittamassa isoäidin esiliina ylläni. Yhtäkkiä ovesta vilisti sisään pieni tyttö ja poika koulu laukut selässä halaamaan. Heidän jälkeensä ovesta astui sisään nuori komea mies, joka asteli luokseni ja antoi lempeän pienen suukon huulille, ja kysyi mitä ruokaa tänään on luvassa.
Uni jatkui suloisen ihanana ja epätodellisena eteenpäin. Ja kun aamulla heräsin, ihmettelin mitä se merkitsi. Isoäidin talo, lapset ja uskomattoman komea mies.
Tätä ajatellen suunnistin asianajotoimistolle. Kun pääsin sinne, hyvä ettei silmät pudonneet ja leuka loksahtanut sijoiltaan. Unieni komea mies seisoi sihteerin pöydän luona juttelemassa sihteerin kanssa. Olin varmasti hiusrajaa myöten punainen kun kävelin heidän luokse ja ilmoitin olevani paikalla. Sihteeri nyökkäsi ja osoitti minulle käytävän päässä olevaa ovea. Kävelin jalat heikkoina ovelle ja koputin. Minut kutsuttiin sisälle ja asianajajaa kädestä puristaen sitten istuuduin häntä vastapäätä tuolille.
Allekirjoitin talopaperit joista sain sitten kopion, sitten suuntasimme sieltä pankkiin katsomaan tallelokeron sisällön. Siellä oli hieman käteisrahaa ja sitten isoäidin muutamia koruja, mutta yksi koruista pisti silmään. Pieni siro kultainen sormus johon oli istutettu timantteja. ’Varmasti aito.’ mietin mielessäni. Asianajaja kertoi korujen tunnearvosta ja muustakin arvosta. Minä vain nyökyttelin tuijotellen sormusta. ’Miten isoäidillä oli tämmöinen sormus? En ollut koskaan ennen nähnytkään sitä.’ Mietiskelin ja sopivin väliajoin nyökyttelin, vaikka todellisuudessa en oikein kuullut, mitä asianajaja puhui minulle. Sen kuulin, kun hän sanoi, että tämä tallelokeron sisältökin kuuluu minulle.
Ja, että tarvittaessa voisin tuoda sinne talteen jotain omia, mutta voisin myös ottaa sieltä itselleni, omaan haltuuni jotakin. Ihan kuin en sitä tietäisi?
Vaikka hiusten värini onkin suht vaalea, ei se tarkoita sitä että olisin tyhmä, joka ei tiedä mikä on pankin hoteissa oleva tallelokero. No jätän huomautuksen omaan arvoon. Kun on vanha isoäidin asianajaja kyseessä, niin ei voi mitään jos hän elää käsityksessä, että naiset on vain kauniita, mutta tyhmiä. Mutta isoäitini varmaan muutti hiukan hänen käsitystään. Siitä olen melko varma. Koska isoäiti ei muuten olisi pitänyt tätä asianajajaa koko loppuikäänsä.
Annoin asian olla ja jätin kaiken tallelokeroon. Poistuimme pankista ja sitten vielä kävimme toimistolla ja keskustelimme suunnitelmistani talon suhteen. Kun poistuin meinasin törmätä Komistukseen. Mutta sain vältettyä sen juuri ja juuri. Hän katsoi minua ja hymyili. Punastuin ja hymyilin takaisin. Jatkoin matkaani kohti ulko-ovelle ja tunsin hänen katseensa selässäni.

Kadonneen sormuksen mysteeri

Kevät teki tuloaan, isoäiti haudattiin toissa viikolla.
Nyt olen matkalla perunkirjoituksiin, vaikka ei olisi yhtään intoa mennä kuuntelemaan iniseviä kaukaisia sukulaisia, jotka ovat täällä vain isoäidin perinnön toivossa.
Mutta kun asianajaja kutsui paikalle, pakko se on mennä. Kuuntelemaan sainko vaikka ehkäpä isoäidin päiväpeiton tai sitten parikymppiä juttuseurasta. Ken tietää, mutta tuskinpa saan mitään kovin suurta. Jotakin tunnearvolta merkittävää, eihän minua muuten olisi sinne kutsuttu. Kaukaa tulleet sukulaiset tulivat kutsumatta. Siinä toivossa, että saisivat vaikka isoäidin talon, jonka möisivät sitten eteenpäin pilkkahintaan. Talon jossa hekin ovat olleet joka kesäisissä grillijuhlissa. Ja isoäidin järjestämillä joulupäivällisillä.

Inhoan tällaisia tilanteita. Rahan ahneita kaukaisia sukulaisia, joita on nähnyt satunnaisesti. Keskustelu on väkinäistä ja piilopiruilun makuista.
Asianajaja on myöhässä, kuten on oletettavaakin. Haluisin vain nopeasti pois tästä tilanteesta. Ottaisin sen mitä saisin, vaikka ei ole mitään väliä saanko mitään.

Vihdoinkin asianajaja tulee. Kättely kierros kerinnyt edes puoleen, niin tottahan toki Marketta aukaisee suunsa.
’Kuinka paljon isoäiti on jättänyt perintöä? Paljonko minä saan rahaa? Pakkohan minun on saada suurin osa rahoista, kun hoivasin isoäitiä hänen vanhoilla päivillään.’
On tässä naurussa pidättämistä. Marketta tunki itseään auttamaan, vaikka isoäiti ei apuja kaivannut. Isoäiti oli täyttä terästä viimeiseen hengen vetoon asti. Marketta vain tyrkytti apuaan suuren perinnön toivossa.

No nyt, kun kaikki ovat vaienneet voi asianajaja kertoa uutisensa.
’Kröhöm. No niin. Kaikki ovat koolla ja muutamia ylimääräisiäkin näyttää olevan.’ Asianajaja vilkaisi merkitsevästi Kuusankosken kaukaisia serkkuja.
’ Aune Tuulikki Kuronen, rakastettu äiti ja isoäiti.
Testamentin otsikko.
Aune on jättänyt perintönään hyvin paljon, mutta hyvin harvalle teistä läsnäolijoista.
Vanhimmalle lapselleen Tuomas Juhani Kuroselle, hän on jättänyt 2000€ ja muutamat huonekalut ja koristeet. Toisella sivulla on tarkempi luettelo näistä.
Keskinmäiselle lapselleen Taina Helena Ottavalle os. Kuronen 2000€ ja muutamia arvokkaita koriste-esineitä.
Nuorimmaiselleen Titta Kaisla Niemelälle os. Kuronen hän on perinnöttä jättämisen uhkauksistaan huolimatta jättänyt 2000€ ja Titan niin rakastamat vanhat romaaninsa.
Lapsenlapsilleen hän on perintönä jättänyt kullekkin…’
En jaksanut enää kiinnittää huomiota. Liian pitkäveteiseltä kuulosti. Mutta heräsin jälleen kuuntelemaan, kun nimeni mainittiin viimeisimpänä lapsenlapsista. Aivan erikseen.
’ Tuulian Sofia Ottavalle, Aune Tuulikki Kuronen on jättänyt talonsa tärkeimpineen kalusteineen päivineen. Ja 2,5miljoonaa euroa.’
Hyvä etten alkanut kiljumaan järkytyksestä. Kuulin ympäriltäni kirouksia ja pahansuopaa mutinaa. Enhän minä voi periä isoäidiltä noin paljoa. Olin vain silloin tällöin juttuseurana, ja avustin pienissä askareissa. Tämä tuntuu väärältä. En ole tehnyt mitään ansaitakseni tätä, mietiskelin mielessäni.

Kun tilaisuus päättyi lähdin viivana paikalta pois, palasin kämpälleni kädet täristen.
’Voi luoja. Mitä tästäkin tulee?’ Mietin mielessäni.