IRC-Galleria

vuonna 07 huomasin mun kavereista,
en voi luottaa jokaseen ne koittaa riisuu mut aseista.
toiset puukottaa selkään, niin mä pelkään,
en voi luottaa kehenkään, yhä selvemmin taas sen nään.
aina yli rajan mennään, pikku puheet alkaa kasvaa,
vituttaa niin paljon, musta kuulee kaikkee paskaa.
nii kliseistä, joka päivä kelaan kuka on mun äijä,
voinko rullata sun kanssa, ilman huolen häivää.
venaan sitä päivää, että vihdoin ollaa sujut,
mutta tuskin tullaan oleen jos mut feidaa monet tutut.
monet jutut lähtee liikkeelle, mä olen kusipää,
sitten tullaan paiskaa kättä, hah, ei tuu mitää.
voinko luottaa kehenkää ku aina pettymys on taattu,
piilotellaan tunteita, vitut silti aina sattuu.
sitä sattuu, mutta vielä luotan mun ystävii,
niit on enää pari ja ne ei mun sydämmestä hävii.

eniten mä vihaan, sitä kaks naamasuutta,
jos sä petät kaverisi, et oo kyllä saamas uutta.
ootat tilaisuutta uutta, ja lisää pettymyksii,
kohta huomaat että lopulta tuut jäämää ihan yksin.

mietin yksin omas huonees kuka on mun tosi ystävä,
kaikki niistä ei oo se vaan pitää ymmärtää.
liia paljo niitä äijii jotka selkään puukottaa,
se mua sattuu ja tuottaa mulle suurta tuskaa.
miks omalle frendille, pitää kääntää takkii,
en pysty käsittää se pistää mielen paskaksi.
siks täällä on kaks naamaasii ihmisii,
hyvät ja huonot puolet, ne näkyy niissäkin.
ei voi sitä koskaa tietää ku luottamuksen pettää,
onko paras ystävä, joka sut yksin jättää.
mut on jätetty, ihan liian monta kertaa,
siihen samaan paikkaan, mistä taas alotetaa.
mut oon valinnu mun ympärille oikeit ihmisii,
pidän niistä kii koska tosiaa mä pidän niist.
ettei tarvi jäädä, uudestaa vaa petetyksi,
se vaan tuntuu pahalta ku mut o jätetty taas yksi.

eniten mä vihaan, sitä kaks naamasuutta,
jos sä petät kaverisi, et oo kyllä saamas uutta.
ootat tilaisuutta uutta, ja lisää pettymyksii,
kohta huomaat että lopulta tuut jäämää ihan yksin.