Jo melkein viisi vuotta oli kulunut Diian pentujen syntymästä ja oli aika löytää Diialle oikea sulhanen. Tyypiltään vanhanaikainen, vahva ja hyvä etuosainen, punainen Diia tarvitsi mielestäni tyylikästä, tasapainoista, hieman Diia enemmän takaa kulmautunutta urosta parikseen. Päädyin lopulta omaan nuoreen kasvattiini. Hänellä oli muiden avujensa lisäksi puolellaan vieraampaa verta Ruotsista ja sitä kautta myös Englannista. Toisaalta tämä pesue olisi myös linjaus ensimmäiseen salukiimme, kaiken kaikkiaan erinomaiseen salukiin niin ulkonäöltään, luonteeltaan kuin terveydeltäänkin.
VIITUT! ;o