IRC-Galleria

Juuri kun tuli manattua sadepäiviä, niin aurinko paistaa ja saa maailman näyttämään postikorttisyksyltä. Ilma houkuttelee ulos. Luulen tietäväni mille ulkona nyt tuoksuu…

Se on sama tuoksu, jonka muistan ala-asteella ollessani. Se sisältyi ensimmäisiin kouluaamuihin kun vatsa täynnä perhosia lähestyi koulun pihaa. Aurinko paistoi (lapsuudessa aina..) ja maa oli yöllisen pakkasen jäljiltä vielä aavistuksen kuurassa. Lehdet natisivat kenkien alla ja lammikot alkoivat kimmeltää. Pihlajanmarjat painuivat kohti maata taakkansa alla ja linnut visersivät läksiäisiään. Tuoksui mullalle ja lehdille. Ja kirpeälle.

Siihen aikaan syksy tarkoitti viikkorutiineihin paluuta eikä se ollut paha asia, päinvastoin. Alkoi partiokerho, reissut kirjaston uumeniin ja ennen kaikkea ratsastustunnit. Siihen aikaan taisin olla tallilla hevostelemassa jokaikinen ilta ja viikonloput aamusta iltaan. Syksy tuoksui sielläkin kun siirryttiin kuiviin heiniin, ja tallin piha täyttyi lällistä ja lammikoista. Kirjastoon syksy saapui märkien takkien tuoksuna.

Mutta syksy oli uuden alku, ei vain vanhan kuolema. Luokalle saattoi tulla uusia oppilaita tai sitten vain vanha opettaja vaihtui uuteen. Ainakin kouluun saapui uudet ekaluokkalaiset ja se sai olon tuntumaan vanhemmalta ja rutinoituneemmalta. Uusi koululaukku, uusi penaali ja menneen kesän muistot. Siitä sitä lähdettiin ponnistelemaan eteenpäin ja kohti talvea ja joulua…

Syksyn tuoksua koko skaalalla!