IRC-Galleria

En tiä onko se tämä syksy vai mikä mutta mulla on pää niin sekasin ettei ole vähään aikaan ollukaan... en tajua mistään mitään enkä tiedä mitä mistäkin pitäs ajatella.

Jotkut sanoo että maailma on pieni. Ei se ole. Ihminen on pieni, ja maailma on ISO yhdelle pienelle ihmiselle.

Hahaa, kirjotan päiväkirjaan kirjastosta. Onko mulla tylsää? Ei suinkaan...

Viikonloppu häämöttää ihan nurkilla, kertokaas mulle mitäs sitä tekis? Mulla ei itellä ole nyt harmainta aavistusta. Voipi silti olla että tänään saadaan taas aikaseksi mielenkiintosia keskusteluja suuntaan jos toiseenkin...

Ai niin. Eilen muuten havaitsin ulkona asian nimeltä syksy. Ekaa kertaa haistoin sen ilmassa tai en tiä mikä se oli mutta tunsin kyllä siitä ripauksen. Näin se kesä meni taas. =o/ No mutta oikeestaan mä odotan syksyä.

Eipä sit tullut tästäkään perjantaista ihan semmosta kuin odotin... no nyt vaan syömään ja takasin kaupunkiin ja sit on tämän viikon velvollisuudet hoidettu... luulisin.

Tajusin taas eilen paljon asioita, ja joskus se totuuskin kyllä läimii ihan mukavasti päin naamaa... mutta hei, se on elämää

Ei elämä ole juhlaa. Elämä on arkea ja työntekoa. Se on vaivannäköä. Se on yrittämistä ja epäonnistumista. Elämä on vain pieniä hyviä ja kauniita hetkiä, satunnaisia onnistumisen tunteita. Tämänkö takia se menee huomaamatta ohi niin helposti?

Mutta kyllä mä silti kohta räjähdän. Ei mene mun ymmärrykseeni tämä. Mieti nyt vähän itekin ja mene ittees.

Ja sitten muihin uutisiin. Joita ei ole. No paitti se että tuli tuo työtodistus postissa. Edes. Komia ilma taas tänään ja hyvä niin kun varmaan pitää kuitenkin vielä kaupungilla käydä...

Joo... mitäs tässä sit rakentelis että voitas hajottaa...

Mahdankohan mä joutua menemään päivystykseen vielä tänään? Ei oo yhtään mukava olo mahassa. Ei niin yhtään. Välillä saa henkeä haukkoa.

Noh jos pleikan pelaaminen auttais. =oD

Kisut nukkuu kyllä söpösti vieretysten nyt. Nuo kisut ne ymmärtää hellyydestä jotakin. =oDD

Semmonen olo että tekis mieli vähän murjottaa ja olla yksin. Ihan itekseen täällä kotona näkemättä kenenkään naamaa. En tiä sit mikä on. No, ei kai tää nyt silti epänormaalia ole ihmiselle jos kokee tällasta aika ajoin.

Huomenna vois taas olla kunnollinen siivouspäivä ja voisin taas hoidella muutenkin vähän asioita. En tiedä mut tuntuu että tulispa ens viikko jo...

Ehkäpä huomenna pirteämmin, ellei jopa jo illalla. =o)

Muutaman sanan voisin tässä sanoa. Ihan vaan sitä että kun te käytte näitä mun juttujani lukemassa niin muistakaa että mä olen itse ne tänne kirjotellut, itse päättänyt mitä kerron ja mitä jätän kertomatta. Kellään muulla ei ole siihen asiaan osaa eikä arpaa, niin että näistä kirjotuksista saa tulla juttelemaan ihan mulle jos tuleepi jotakin epäselvää. Siis huom: mi-nul-le.

No mutta... mitäs tässä nyt muuten. Austin Powers tuli illalla katteltua ja ei meinannu naurusta tulla loppua. Luin tänään Ruusun ajan loppuun ja onhan siinä kirjassa kyllä elämän totuuksia vaikka se toisaalta on semmosta hömppääkin.

Kävin Kiertokadulla kattomassa mitä mun omaisuuttani siellä VIELÄ on ja meinas tulla epätoivo. En mä edes tienny että mulla on niin paljon tavaraa ja miten ihmeessä mä olen sitä sinne silleen jättänytkin kun muutin?

Tämmöstä viikkoa tässä elellään että ei taas yhtään tiä mitä tuleman pitää... odottelen vaan paperijuttuja selviäväksi ja niin poispäin. Rauhallisesti katse eteenpäin...

Kisuille ruokaa, hiekat vaihtoon ---> ulos. Ei täällä kämpässä jaksa olla elävä erkkikään. Ei kai siinä sitten muuta.

Mulla on ikävä mun veljeä. =o( Miksei me nähä useemmin kun kerran vuodessa??? Kumpa se ainoa "täysi" sisarukseni tietäsi miten paljon isosisko rakastaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...