IRC-Galleria

Käytiin kattomassa District 9. Oli tosi hyvä leffa, suosittelen.

Olipa hauska päivä koulussa =oD Alkutunnit meni siihen että avattiin taas itseämme kukin koko luokalle. Sitten piti jokasen mennä omalla vuorollaan eteen kehuttavaksi. Oli ihanaa nähä miten toisille tuli hyvä mieli kun kuuli positiivisia asioita itsestään. Tässä muutama luokan arvio minusta:
-Sosiaalinen
-Hyvä kun sanoo kaikki mielipiteet niin suoraan ja voimakkaasti
-Söpö höpöttäjä
-Hyvää matkaseuraa
-Ottaa toiset huomioon
-Älykäs

Että näin =oD Ja nuoko pitäs kaikki allekirjottaa. =oD
Sitten oli vuorossa aivan kertakaikkisen tappotylsä luento, mutta jotenkuten sitä sitten pysyi hereillä.

Koko päivän taas satoi mutta nyt justiinsa äsken alkoi selkiämään ja aurinkokin kurkkii. Sanoin muuten tuossa kehumisjutussa yhelle tytölle että se on niinkun aurinko, kun siitä ihmisestä tulee ihan aurinko mieleen. =o)

Sellasta tänään. Huomenna pieni reissu ja niin poispäin. Adios.

Tänään mentiinkin kouluun vasta varttia vaille yheksi, mutta siellä oli suhteellisen mielenkiintonen luento. Menihän se sitten kuuteen ennen kun oltiin taas Porissa, mutta eipä tuo haittaa kun yleensä kuitenkin aika lyhkäsiä päiviä.

Käytiin kaupassa ja muuta ei sitten ehtiny eikä jaksanu... ehkä siivoomista huomenna kotona jos koulun jälkeen jaksaa. Pakko olis...

Siitä luennosta tuli mieleen...
Kyllä me ihmiset ollaan sitten niin erilaisia. Aihe josta sais helposti paasattua vaikka loputtomiin. Erilaisia ollaan... kaikista ei ole pakko tykätä mutta kaikkien kanssa olis tultava toimeen, edes jotenkin. Mietein että semmonen yleinen arvosteleva, ilkeä ja kylmä asenne toisia kohtaan on lähes poikkeuksetta oman epävarmuuden peittelyä. Olemalla ilkeä varmistaa vain sen, ettei omille silmille hypitä, ja se varmistus taas täytyy tehdä vain siksi että on liian vaikea myöntää että joku on liikaa myös itselle eikä kaikkea jaksa kestää. Vahva täytyy toisten silmissä olla millä hinnalla tahansa. Muurit pystyyn ja jouset jännitetyiksi. Mitä kovempi olet ulkoa, sitä pehmeämpi sisältä. Uutisia?

Jooh, ehkä nyt nukkumaan ja huomista kohti...

Näin on uusi viikko alotettu ja eiköhän tähänkin viikkoon saada paljon mahtumaan.

Huomenna olis koulussa luentoa ja... ei kai kauheesti muuta. Koitin tuossa pelailla xboxiakin mutta ei jaksanu keskittyä. Siivous olis taas ohjelmassa jossain vaiheessa. Että tämmösiä mullistavia uutisia.

Kyl se tästä lähtee, ja sit kun se lähtee niin ette uskokaan...

Onneksi sain nuo askartelut valmiiksi, käytiin Niittymaallakin kattomassa mitä sinne kuuluu ja kai siellä kaikki ihan hyvin oli. Paitti yksi kisu vähän huonossa kunnossa mutta ehkä se siitä.

Nyt tarvis mennä sitten nukkumaan ja huomenna alkaa taas uusi kouluviikko ja muutenkin uusi viikko. Eipä tässä sitten pöllömpiä.

Joo-o...

Miksen mä osaa enää kirjottaa? Huomaan koko ajan että kirjaimia puuttuu tai väärässä järjestyksessä... apua?

Ihan hieno ilotulitus oli venetsialaisten kunniaksi. Mikäs siinä kun sitä sai katsella oman kullan kainalossa. =o)

Tarvis nukkumaan mennä, jos nyt nuo ei koko yötä paukuttele kovin lujaa... Huomenna olis vielä tekemistä ennen uutta kouluviikkoa.

Jopas on konkkaronkka koossa. =oD Mitähän tästä viikonlopusta tulee... no se jää nähtäväksi. Eipä muuta kun viettäkäähän hyvät pyhät.

Eka viikko koulua takana. Kotsantunneilla tehtiin parin kanssa lämpimiä leipiä, mutta miten onnistuttiin nekin sössimään. =oD No kyllähän ne juu silti syötiin.

Nyt olis sitten viikonloppu edessä ja venetsuelalalaiset... eikun venetsialaiset. Pitäs vähän suunnitella kouluun juttujakin ja siinähän se viikonloppu sitten meneekin.

Ja sitten päivän spekuloinnit... (voi elämä, tarvis lopettaa ton sanan käyttö...)

Puhelimessa mä sanoin sulle että mulla on ainakin nyt ympärilläni ihmisiä jotka tukee mua. Menit kovin hiljaseksi, lieneekö kaipaisit sellaista itsekin, kuitenkin? Toivon että seuraavalla kerralla kun joku haluaa tulla sun lähellesi, sä päästäisit. Toivon sitä sun takiasi, ja sen toisenkin. Ei tässä maailmassa kukaan yksin pärjää, et edes sinä. Vaikka niin toisin väitätkin... mutta et edes sinä.

Ja Toni.... tehään tulevaisuus.

Ja pahimpia on aamut
joiden päättymistä ei näy
mä pelkään aina ne saa mut
ja niin lopulta käy