IRC-Galleria

Tässähän tämäkin päivä meni. Harjottelupaikassa on aina kaikenlaista pientä...

Kyllä nämä päivät vaan väsyttää, on pimeetä kun lähen ja pimeetä kun tulen. Ei siinä sitten kauheesti enää jaksa mitään tehä loppupäivästä. Mutta pakkohan se aina välillä jotain...

Ajatuksia, ajatuksia...

En tiä niin. Nyt olis elämässä kaikkea isoa ja tärkeetä edessä ja nyt on semmonen olo etten just meinaa jaksaa... asiat painaa päälle ja niitä on liikaa. Joka päivä pitäisi revetä moneen puheluun, papereiden järjestelyyn ja etsimiseen, kirjottamiseen, siivoamiseen, kaikkeen... ääh. Noh, kai se tästä. Päivä kerrallaan, tulevaisuus tulossa...

Hermot tuntuu tuolta mieheltä menneen. Pyhä kolminaisuus puuttuu häneltä niin kai se kamalaa on.

Kävin päivällä kotona ja ruokin lemmikit oikein kunnolla. Saivat herkkuja ja hoitelin muutenkin. Kyllä niiden nyt kelpaa. Koulujuttujen kirjotuksesta vaan ei tahdo oikein tulla mitään, kun ei jaksa keskittyä. Tässä tämä viikonloppu meni ja voin kertoa että nyt tuntui lyhkäseltä ja vähemmän rentouttavalta...

Aika turha lauantai. Nukuttiin hurjan pitkään ja sitten vähän kiukutti tietysti se ettei kerinnyt kaikkea mitä piti. Kaupassa käytiin ja siinähän se melkein olikin. No eihän tässä nyt sitten enää muuta kun rentoutumista ja katsotaan miten pitkään tulee valvottua.

Taas on jokunen päivä menny kirjottamatta. Vipitkin jouduin tänne taas tilaamaan kun meni aika loppumaan.

Työharjottelussa meni eka viikko ihan hyvin. Kaikenlaista jo tullut opittua ja ne lapset on kyllä ihania. Viikonloppu tuli nyt silti tarpeeseen että saa levätä ja tehä koulujuttujakin.

Mese on ... niin kenenhän keksintö se on...?

Jatkan huomenna...

Työharjottelu alkaa huomenna ja tänään ollu taas niin huono känkkäränkkäpäivä. Mitään en löydä, mitään en jaksa jne. No, ei auta kun toivoa että huomenna on taas parempi mieli.

Soittelin iskälle päivällä isänpäivän kunniaksi ja kävin kotona pyörähtämässä. Siinä ne sit melkein olikin.

...millon jostakin ei hyvää seuraa

Se teki sitten talven. Tai no ainaskin melkein, kai tuo lumi tuosta vielä sulaa.

Tänään koulun jälkeen kävin siellä mun harjottelupaikassa ja eiköhän siellä sitten pärjätä. Pimenihän se jo ennen kun pääsin edes Poriin päin lähtemään Eurajoelta.

Nyt olen aika väsy ja pitäs kyllä koulutehtävät jossain välissä tehä. Ja kaikkea muutakin.

On se kumma että yhtäkkiä kaikki ihmiset jostain ihan menneisyydestä ilmestyy ja alkaa kyselemään kuulumisia. =oD Ei se väärin oo. Viikonloppuna pitäs rauhottua ja kuitenkin riehua, paljon tekemistä. Ääh.

Kyllä tuo possunuha on nyt meillä koulussakin kuuma puheenaihe, kun yksi luokkalaisista sen sitten jo on mennyt saamaan. No, toivotaan nyt ettei tästä tule mitään hirmuista vaaranpaikkaa, ja tämä epidemia laantuu.

Mikäs tässä muuten, ihan hyvä fiilis kerrankin. Minäkin alan olemaan jo melkein terveen kirjoissa joten ei niin paljon huoleta sitten mennä sinne muksujen sekaan ensi viikolla.

Huomiseen...

Koulussa taas pitkästä aikaa. Siellä näyttöasioilla pelottelivat. Voi äiti.

Mutta tänään haihtui ainakin osa pitkään roikkuneista kummituksista pois. Monta vuotta siihen meni, mutta kun asioihin tulee selvyyttä niin se helpottaa. Ei tarvi enää miettiä ja ihmetellä.

Pitäs vielä papereitakin laittaa mappeihin. Ää, ei tahdo.