IRC-Galleria

Nuku rauhassa pieni marsuni. Nyt on sun kärsimykset takana ja sulla on toivottavasti parempi olla.
Koko päivä kotona koneella ja silleen. Ei mitään tapahdu. Illalla soitin omalle kullalle, ja sillä oli ollu yhtä tylsä päivä kun mullakin. Onneksi netistä löytää kaikenlaista ihmeellistä.
Huomenna tarvii taas piristyä toden teolla. Muuten ei tuu taas mitään tehtyä.

Rauhallisesti on mennyt tää päivä. Nukuin oikeen herroiksi ja otin rennosti. Marsu ei vaan oikeen piristy vaikka kuinka yritän sitä hoitaa. =o(
Illalla kävin moikkaamassa kaveria, mutta sielläkin oli hiljasta. Tänään ei oo ees kukaan ottanu yhteyttä.
Siinäpä se sitten taisi ollakin.

Viikonloppua alotellaan. Sain tänään vähän semmosia kaipailevia viestejä yheltä suunnalta mistä niitä ei periaatteessa välttämäti tarvis enää tulla... mutta minkäs teet, eihän ne tunteet hetkessä mihinkään kuole.
Musiikin kuuntelua ja lemmikkien hoitelua. Pikkumarsu pysyy jo jotenkuten tolpillaan, kun oon syöttäny sitä pikkusella tuttipullolla. Jospa se siitä.
Tämän viikonlopun aion pyhittää nukkumiselle, siivoamiselle, lemmikkien hoidolle ja nörtteilylle. Eli hyvin tavallinen viikonloppu kaiketi tulossa.

Koulussa oli oikeestaan aika rentoa, taukoja oli vähän väliä. Aurinko paistelee mutta kylmää on aina vaan.
Tein pikkumarsulle kauravelliä, kun eläinlääkäri sanoi että se on hyvää marsun mahalle. Sitten yritin sitä syöttää ja kyllähän se urheasti haluaakin syödä. En vaan tiedä auttaako se mitään.
Illalla juttelin mun oman tärkeimmän ihmisen kanssa ja aina vaan tuntuu enemmän että kylläpäs on NIIIIIIIN erilainen kuin muut. Kerroin sille tänään kaikista huolistani ja avauduin esim. näistä terveydellisistä asioistani, kerroin että mikä on vaikeeta ja miksi ja niin pois päin. Tämä epeli oli opiskellu niitä juttuja ja tiesi niistä niiiin paljon, ja että se sitten osasi rohkaista mua ja tehdä hyvän mielen. Sen kanssa on ihana puhua kun se aina tajuaa ja ymmärtää kaiken ettei tarvi rautalangasta vääntää ja osaa antaa voimia niin paljon.
Jospa sitä nyt menisi nukkumaan tämmösen päivän päätteeksi.

Nukuin aika reilusti. Päivän olin kaupungilla. Hain kirjastosta kirjoja koulutehtävääni ja vähän muitakin kirjoja. Sitten kävin apteekissa ostamassa lemmikeille pari juttua. Nyt on kisu madotettu ja huonokuntonen marsukin saa c-vitamiinia oikeen kunnolla. En tiedä piristyykö tuosta. Mutta jos ei ala itte liikkumaan niin en mä sitä viitti pitää kauaa kitumassa. Jos joku halvaus on tai jotain niin parempi että menee marsujen taivaaseen. Paria kaveriakin morjenstin matkalla kaupungilta kotiin.
Lunta tulee vaan lisää ja tuulee. Sais alkaa jo pikkuhiljaa muuttumaan. Kevättä ainakin minä oottelen. Senkin takia että pääsis pyörällä liikenteeseen.
Vois taas tietty ruveta suunnittelemaan nukkumaan menoa.

Aurinkoinen ilma jatkuu. Koulussa meille oltiin puhumassa väkivallasta, oli poliisikin pitämässä luentoa. Koulun limska-automaatti on rikki, se ei anna mitään. =o(
Aika hiljanen päivä taas. Kävin kaupassa ja juttelin mesessä tärkeän ihmisen kanssa.
Oon edelleen huolissani tuosta pienimmästä marsusta, kun se ei meinaa millään jaksaa välillä ees liikkua mihinkään, makaa vaan. Kyllä se syö vähäsen aina silloin tällöin, mutta en tiä mitä sille pitäis tehä. Lääkäriin kai se tarvis viedä mutta milläs sitä sitten senkin järjestää.
Että semmosia tässä vaiheessa viikkoa.

Aurinkoinen ilma jatkuu, mutta lumi sais alkaa sulamaan pikkuhiljaa. Ei oikeen vielä muuten kevään merkkejä näy.
Koulussa katottiin semmosta videoo ja eipä sitten paljon muuta ollutkaan. Sieltä kotiin enkä jaksanu lähteä enää mihinkään. Hiljanen päivä on tänään ollu eiliseen verrattuna, paitsi että tämän yhen jutun kanssa nyt sitten tein semmosen ratkasun että...
No, tunteitahan on paljonkin. Ja ehkä alkuun päästiin, mutta ollaan kuitenkin liian erilaisia. Aika synkkänä ja pahoillaan on nyt tuo yksi ihminen mutta eiköhän se henkiin jää. Kun vanhat asiat kuolee, niin tulee tilaa uusille. Näin se on nähtävä.
Ajoissa taas nukkumaan ja silleen.

Viikonloppu tuli oltua äitin luona. Siellä sai vähän rauhottua. Pelailtiin pelejä ja muuta semmosta. Tänään illalla tulin kotiin kauheen hässäkän kanssa. Ja sain taas niin oudon puhelun että teki kyllä ennnätyksen. No, siinäpähän soittelevat. Mä tajusin asioita taas vihdoinkin ja tiiän nyt mitä oikeesti tarvin. Siihen väliin on turha tulla kenenkään häsläämään.
Ens viikko tulee olemaan varmaan aika hektistä koulun puolesta. Siihen tarvii keskittyä kunnolla.

Eipä ihmeempiä. Nättiä ilmaa se pitelee, aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Lisää tenttiin lukemista mulla ohjelmassa.
Eipä täällä kotona oo oikeen muuta tekemistä kuin just lukea ja roikkua koneella. Toisaalta ei huvita lähteäkkään mihinkään. Musta on tullu semmonen kotihiiri. Ehkä sitten viikonloppuna vähän tuulettuu.

Niin se alkoi. Tultiin sisään, siellä sinä istuit tietokoneen ääressä, keltasessa takissasi ja selin meihin. Enhän mä sinuun kiinnittänyt huomiota. Tunnuit hiljaselta, vaihdettiin vain muutama sana. Tunnuit olevan enemmän kiinnostunut mesestä kuin mistään muusta. Sitten kun sä vihdoin nousit lähteäksesi, ja katsoit mua ensimmäisen kerran silmiin, tiesin että tekisin mitä vain saadakseni sinut. Me käteltiin hyvästiksi, ja änkytin jotain sen tapaista, että oli hauska tavata. Sun kasvoillesi levisi sellainen hymy, etten mä saanut enää sanaa suustani.
Kerran me lähdettiin kaikki samaa matkaa metrolle, ja mä roikuin tahallani muita jäljessä, että olisin ollu lähempänä sua. Mä kirjotin puhelimeeni viestin, että "don't tell anyone, but I think you are cute..." Sä katsoit viestiä, annoit mulle puhelimen takasin ja kysyit että mikäs tuollainen viesti on. Mä sitten hämilläni, että se on minulta sinulle. Sä väläytit taas sen hymysi, kosketit mua, ja laskit kätesi vähäksi aikaa mun olkapäälleni. Mä tärisin vielä puoli tuntia sen jälkeenkin.
Tulit taas käymään. Miedän piti tehdä muuttoa. Tavaroita kannettiin ristiin rastiin, ja mä näin sua aina ohimennen. Tultiin porraskäytävässä kahestaan vastakkain. "I just can't take my eyes off you, sorry...", mä änkytin sulle. Sä vaan nauroit ja jatkoit matkaa. Kun tavarat oli saatu melkein kannettua, sä kuiskasit mulle, että anna puhelimesi, niin saat mun numeron ja soitellaan. Mä meinasin pyörtyä ja sain hädin tuskin kaiveltua puhelimeni taskusta. Kukaan ei saanut nähdä, että mä sain sun numerosi. Illalla lähetin sulle viestin, ja sulta tuli heti viesti takasin.

Nyt me seurustellaan. Sain sen kenet halusinkin. Somebody stop me!!!
Jos MINULLE on käynyt näin, uskon että ihan jokainen voi saada sen mitä haluaa. Never say never. Koskaan ei saa luovuttaa.