Hän tulee vastaan ei-mitään ilmein.
Nuori elämänsä on kahlittu vaunuihin.
On vaunuissa lapsi, taas sataa lunta.
On tähdet yksin rooleissaan,
kun hän työntää lastenvaunujaan.
Ja kulkee ilman saattajaa.
Hän on ollut joskus nuori nainen.
Käyttänyt aineita spiidistä tinneriin.
Maanantai aamut vain yhtä tuskaa.
Näin eilisen muistot vierellään, hän on herännyt
tuntien kipeää. Yksin jäämisen tunteen häpeää.
Hän on nahkatakkinen tyttö
Se sama tyttö on nähnyt helvetin
Nahkatakkinen tyttö
Se sama tyttö on uskonut ihmisiin
Hän tulee vastaan ei-mitään ilmein.
Tulee ei mistään ja päätyy ei mihinkään.
Tietäen on jossain yksinäiset, jotka nuoruuden leikeistä
luopuen paljon saivat vain yksinään kantaen, palapeliä
virheistä liitelleen.
On tyhjentynyt estraadimme, on ihmiset jättäneet narikan tyhjilleen.
Takahuoneessa on vain pieni nainen, joka levinneet
maskarat kasvoillaan hiljaa pudistaa päätänsä pahoillaan.
Ja show vain jatkaa kulkuaan.