IRC-Galleria

Joo ajattelin taas kirjoitella pahasta olosta tänne kun ei ole muutakaan. Vaikka ei tämä oloa paranna ja turhaa paskan jauhamista. Vihaan itseäni! Vihaan elämää! Vihaan ihmisiä! Mutta miksi? Sitä en itsekkään tiedä. Ahdistus viha ja kipu kasvaa joka vuosi. Olen nyt 20 vuotias kohta 21 ja se kuvottaa. Olen ajatellut minun elämän pituuden 22 - 27 vuotiaaksi asti. Näen kaikkein synkimmät asiat vain kauniina enkä näe minkään laista tulevaisuutta omalla kohdalla. Loppujen lopuksi vain yksi ainoa ihminen muurahainen maapalolla. Mitä merkitystä? Sorruin taas viiltelyyn viikko sitten ja tumppasin tupakkeja ihoon. Haaveilen kuolemasta!

Otan itse alkoholia vain viikonloppuisin ja silloinkin yritän ottaa kohtuudella. Baareissa en juurikaan käy. Huumeiden käyttöä en ole ikinä ymmärtänyt.

Olen nyt 20 vuotias. Mutta en osaa päättää tapanko itseni 22 vai 27? :(

Vihan Tunteita on paljon erilaisia niitä voi olla myös hyvin vaikea hallinta. Itseni kohdalla vihaan auttaa kun yrittää ajatella elämän valoisia puolia. Vaikka se tuntuisi vaikealta pakko yrittää...

Olin hyvin itsetuhoinen seitsemäntoista ja yhdeksäntoista vuotiaana. Nyt kehossani on paljon arpia jotka eivät lähde ikinä pois. Nyt voi käyttää vanhaa sanontaa aika ei paranna haavoja!

Olen sisältä kylmä ja pimeä vailla tulevaisuutta...