IRC-Galleria

Hanoi oli hiton kova, aamulla väsytti ihan älyttömästi ja töissä oli täysin turha päivä. Tulipahan sentää tuplapalkka.

Jee, meen kattoo hanoi rocksia tänään! Vaikka huomenna onki duunia kaheksasta kuuteen :( Mut kyllä tänään voi vähän ottaa! Paitsi vittu jos ne alottaa vasta joskus kaheltatoista niin en ehdi nähdä sitä edes kokonaan. Eilen oltiin kattoo jotain bluesbändiä Cronyssa, oli aika jees.

Ai kun on kivaa olla taas vapaa elämään ja olemaan<3

Muute, Mähönen lähettää mulle postissa silkkiset pornopelikortit ja kiinankielisen kirjotuskoneen, jes!

362 takana. Tuntuu aika hienolle.

Ei menny tuokaan reissu ihan niinku suunnittelin. Piti olla vaan puol vuotta tai mennä sivariin, ei kiinnostanu pätkääkään koko touhu. Enpä nyt voi sanoo että oisin siitä missään vaiheessa pahemmin innostunu mutta vuosi kuitenki meni ja arvioinnit oli vaan kiitettävää. :) Ja saihan tuolla nyt duuniakin seuraavan puolen vuoden ajaks.

Eilen oli aika mainiot kemut, mut onnistuin taas tötöilemään niin ettei voi ku nauraa. Hävitin pääsylipun sinne virtasen kotiutusbileisiin missä oltiin, narikkalipun ja lompakkoni :D Kaikki onneks kuitenki löyty suht nopeesti, lompakkokin sisältöineen. Oon ollu viime aikoina aika etevä hävittämään tavaroitani.

Velvollisuudet on nyt siis hoidettu, mutta maanantaina sitte taas kurkkusalaatti päälle ja töihin. Toivottavasti tuota hommaa nyt jaksais vielä tehdä.

2007 oli paska vuosi, onneks loppui. Vuodenvaihde meni ihan mukavasti mitä nyt hävitin taas puhelimeni jonneki baariin. No, kai se pitää kerran vuoteen seki tehdä.

Toivottavasti 2008 sujuu paremmin. Sain duunipaikan mutta samalla vituttaa kun en pääse vieläkään näistä helvatan sotilashommista eroon. Ja arveluttaa vähän tuo asumispolitiikka kun kotoo en käytännössä voi käydä kun ei ole autoa eikä busseja mene tarpeeks aikaisin jos työt alkaa vaikka kuudeltaki jonain päivinä. Rissalassa taas ei ollu kuin joku kolmio vapaana enkä todellakaan tarvii niin paljoo tilaa.

Tänä vuonna yritän saada taas elämää paremmille raiteille, viime vuonna meinas karata vähän käsistä.

TJ 43 tuntia.

No sehän kävi helposti. Sain duunipaikan Karjalan lennostosta. Sinne sitte kessuksi alkaen ilmeisesti 7.1.2008.

Ei tullut vielä tj 0:aa.

Joo nyt pitää kyllä saada vähän jotain järkeä tähän touhuun. Oon viimeks nähny päivänvaloa vissiinki joskus keskiviikkona.

pitää skarpata.

Olipahan taas tilanne tänään, oltiin jossain kekkereissä jossain hevon vitun helvetissä ja kunnon rähinät meinas käynnistyä sen takia kun yhdet pikkunilkit ei tykänny meidän musiikista. Aika hyvin saatiin kuitenki rauhoteltua tilannetta, ettei tappelemaan tarvinnu ruveta. Kovasti ne yritti muakin töniä ja riehua mutta pidin onneks pääni. Ihan vitun naurettavaa touhua, menisivät kotiisa kasvamaan vielä pariks vuodeks ennen ku lähtevät ulkoilmaan.

Maken kanssa sovittiin että vietetään ränttätänttäelämää koko loppuloma. Neljä päivää takana, pari vielä edessä. Rahat ei riitä, toivottavasti ees kunto kestää.

Kävin baarissa eilen pitkästä aikaa, henkassa tarkalleen. Oli ihan kivaa, sellasta perusmeininkiä. Ilman paitaa lavalla tanssimista ja sellasta. Positiivista oli kuitenkin se, että huomasin aamulla käyttäneeni paljon vähemmän rahaa kuin luulin. Ja joku äijä makso mun ja oton ruuat kun käytiin kotiin tullessa mäkkärin drive-inissa!

Tänään oli taas sellainen aamu että piti tarkastaa tietokoneen kellosta mikä viikonpäivä nyt on. Ei meinaa pysyä kärryillä näin lomaillessa.

Muokkasin ihan vitun hienon kuvan posliinienkelistä ja 7,62mm kiväärinpaukuista otetusta valokuvasta. Enkös olekin taiteilija kun yhdistän the ultimate rauhan ja sodan symbolit? Tai sitte mulla oli vaan tylsää enkä osaa ees käyttää photoshoppia.

Noh mutta jääköön sikseen tuollaiset taidehömpötykset, taidan rauhoittua joulutunnelmaan hakemalla päkin kaljaa kaupasta ja kuuntelemalla hyvää rokkia.

Muuten, voi helevetti että ihminen voikin riivata itteensä pitkään ajatuksilla omista hölmöilyistään, jos erehtyy niitä miettimään. Ei oo aina helppoo.

NSoi: Joe Cocker - Unchain My Heart (<-hyvä basso!)

Rupesin tässä vähän kelailemaan juttuja. Vähän niinkuin omien, kavereiden ja perheenjäsenten kaikenlaisten elämänkokemusten perusteella.

Mikähän siinä on että ihmiselle on niin paljon helpompaa kieltää oma sisimpänsä kun tulee jotain vaikeuksia? Jos esimerkiks vaikka joku läheinen loukkaa pahasti niin on niin helppoa ottaa välinpitämätön asenne ja kieltää tunteensa. Rupee vaan käyttäytymään tavallaan kylmästi sitä henkilöä kohtaan, niinkuin se ei olisi ikinä mitenkään satuttanutkaan, unohtaa vaan tunteensa ja kohtelee häntä täysin neutraalisti. Ei tarvitse välittää siitä sisimmässään tuntuvasta painosta tai kivusta kun ei ajattele koko asiaa ja unohtaa kaiken menneen. Helpompaa kai se on niin.

Mut mitä sillä sitten voittaa? Ehkä sen että ei koske niin paljoa. Ihmiselämä on kuitenki sellasta että kaikilla tulee vaikeuksia, luopumisia ja niihin liittyvää surua vastaan jossain vaiheessa elämäänsä. Ei ne mun mielestä ole sellasia juttuja mitä pitää vaan kieltää ja haudata jonnekin syvälle, yrittää unohtaa. Vaikka se yleensä onkin helvetisti vaikeampaa niin ehkä kuitenkin parempi oman ittensäkin kannalta on antaa anteeksi ja päästää tunteensa vapaaksi.
Klassisena esimerkkinä vaikka nyt se kun joku särkee sun sydämen. Eikö ole paljon helpompaa painaa suru piiloon, ajatella että no, tulee niitä muitakin, unohdan vaan nyt tän edellisen, ei tässä mitään. Miksei joskus tekis niin että antaa anteeksi? Ei hylkää rakkauttaan toista ihmistä kohtaan vaikka se tekisikin sua kohtaan huonosti tai loukkaisi verisesti. Tajuaa sen että sillä ihmisellä voi olla parempi ilman sua, ja että voit edelleen rakastaa ja arvostaa sitä toista ihan yhtä paljon vaikket sitä enää saakaan.

Sama juttu muissakin ihmissuhteissa. Kelailee niitä asioita päässään, käy läpi sen surun, mutta ajan kanssa yrittää antaa anteeksi ja tajuta että ei kavereita/omaisia/muita rakkaita kannata hylätä sydämestään sen takia että ne on sanonut tai tehnyt jotain väärin.
Varmasti aivan helvetin paljon vaikeampaa ja kivuliaampaa tehdä näin, mutta oon jotenki huomannu että loppujen lopuks jättää oman sisimmän paljon ehyemmäksi.

Ja niin, en nyt oikeestaan edes tiedä mihin tällä pyrin. En vissiin mihinkään, kunhan vaan tuli mieleen.

Hyvää joulua!