Teinpä tuossa pientä siivousta kaapeillani ja löysin vanhoja ainekirjoitusvihkojani ala-asteelta. Olen nauranut näille vedet silmissä koko päivän ja päätinpä nyt jakaa kertomuksen nimeltä "Pienen pieni kirahvi":
Olipa kerran pienen pieni kirahvi. Se oli niin pieni että kun sen piti saada päivän maito annos niin sen piti kiivetä kivelle. Ja kun se joi kerran maitoa sen kaula venyi niin pitkäksi että se ihan hämmentyi. Ensin se oli kivaa. Mutta sitten se huomasi että siitä oli harmiakin. Se joutui kerran juoksemaan pakoon karhua. Se taittoi niskansa puun oksaan ja kuoli.
Voihan sitä harmiksi kutsua jos kuolee, ei sillä. :DD Suurimmassa osassa tarinoita joku kuolee. Aasi syödään kun se nukkuu, norsuja ammutaan kaulaan ja hallitsija saa sydänkohtauksen. On siis ollut aika terve mielikuvitus mulla. Jos mä viel löydän vihon missä on tarina ketusta niin jaan senkin, se oli jo sellaista huumoria että meinasin tukehtua sitä lukiessani. :DDD
Että sellaisia kirjoitteli pikku-Marjo toisella luokalla.