Sana kihla tulee germaanisesta sanasta gisla, joka tarkoittaa panttia. Kihla on ollut alun perin sulhasen maksama ”hinta”, eräänlainen etumaksu, morsiamesta.
Varsinainen avioitumisprosessi on alkanut sulhasen ja morsiamen edusmiesten tai -naisten välisillä neuvotteluilla. Neuvotteluissa olennaista on ollut molemminpuolinen lahjominen. Kun on saavutettu hyväksyntä tulevalle liitolle, on
Kuva
futureimagebank.com
sovittu kihlajaisista. Jos kihlausta ei ole purettu, häät on pidetty vuoden ja yhden päivän kuluttua kihlauksesta.
Suomalaisen kirjallisuuden seuran tutkija Juha Nirkko tietää, että kihlaus on ollut aiemmin vakava ja tärkeä vaihe ihmisen elämässä.
-Kihlaus on ollut sitova ja sen purku mahdollinen vain oikeuden päätöksellä. Esimerkiksi keskiajalla ja vielä uuden ajan alussa pappi on toimittanut kihlauksen tilaisuudessa, jossa ovat olleet läsnä sulhasen isä ja morsiamen naittaja. Kihlaus on vahvistettu ”käden lyönnillä”. Kun siis pyydetään morsiamen kättä, se perustuu juuri käden lyöntiin.