Naisen sydän on kuin pelto, joka on joutunut taistelukentäksi; kun puut on kiskottu juurineen maasta, ruoho poltettu ja kalliot ovat punaisina verestä ja maahan on istutettu luita ja pääkalloja, se on rauhallinen ja hiljainen ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut, sillä kevät ja syksy tulevat ja rythtyvät työhön uudelleen.
-Gibran