IRC-Galleria

Sitting in the dark, I can't forget.
Even now, I realize the time I'll never get.
Another story of the Bitter Pills of Fate.
I can't go back again.
I can't go back again
But you asked me to love you and I did.
Traded my emotions for a contract to Commit.

And when I got away,
I only got so far.
The Other Me Is Dead.
I hear his voice inside my head
We were never alive, and we won't be born again.
But I'll never survive with Dead Memories in my heart.
You told me to love you and I did.
Tied my soul into a knot and got me to submit.

So when I got away,
I only kept my scars.
The Other Me Is Gone.
Now I don't know where I belong
We were never alive, and we won't be born again.
But I'll never survive with Dead Memories in my heart.
Dead Visions in your Name.
Dead Fingers in my Veins.
Dead Memories in my Heart

Thamal: Älä unohda
Mistä alottaa pitkä tarina takana,
vielki pelottaa tuunko erottaa,
todellist ja unta toisistaa,
silloin kauan sitte oli yksin ja täysin tolaltaan,
kaikki niskaan kaatu paineet kasvoi,
kaikki mitä olin kokoon saanu elämä otti pois mitä antoi,
ja teki niistä verisii haavoi jotka pisti varmasti miettimään,
haluanko elää jos näin paljon joutuu sietämään,
yhen matkan varrella kiertämää mutkii,
ottamaa vastaan iskui, jotka tappaa sisältä,
hukkaa onnen, antaa tuskan viiltävän,

Älä unohda; elämä antaa
antaa paljon, mut silti suurta taakkaa kantaa
eikä tunteella vastata tunteella lainkaan
Älä unohda; elämä antaa
Antaa rakkautta, voimaa, vihaa sekä valtaa
unelmaa voi lopulta tappaa

Mä tunsin ne tunteet jotka kuljetti laivaa,
ne teki musta uhrin aina uudestaan vaikka,
toiveet oli jo tulevaissudesta harmaat,
ainoo syy miks jaksoin oli nää rakkaat,

Sytytin kynttilän, katsoin sen loistoa,
yritin ymmärtää, miks alas aloin vaipua,
tunsin kaiken niin selvästi iholla,
et luulin etten pysty enää itkeä ilosta,

välil aina pysähdyn, what I have got yo,
hope so, Erinlaista laifstailii, onjoo,
kynttilän liekki se syttyy taas uudestaa,
katson sitä pää pystys, pystyn sen tuntea,
oon nyt valmis, mitä tulee eteen sitte,
ei oo väliä vaikka veisi sitte tieni minne,
pieni virhe taikka oikee pilke silmäkulmas,
opettaa mua pitämään, viettii siihe minkä lupaan,

kaikki tää oliki vaa harhaa,
mä löysin onneni, enkä enää nähny pohjaa,
tapahtu niin paljon väärää,
mut ne ei pystyny tappaa mun valtavaa unelmien määrää,
mä pysyin vahvana vaik oli vaikeeta,
mun sisäl sielu se kaipaa rakkautta
se on se juttu mikä pystyssä pitää,
elämä jatkuu, älä unohda sitä,

miks pennut pelkää pellejä saatana enkä mee Mäkkäriin enää koska se ronald o ihan varmaan ton serkku jumalauta kantsii tsiikaa toi leffa. Elikkä kyseessä on Stephen Kingin kirjaan perusta va leffa It elikkä suomeks se....En muuten nuku ens yön...

I'm giving up the ghost of love,
In the shadows cast on devotion.
She is the one that I adore,
queen of my silent suffocation.


Break this bittersweet spell on me,
Lost in the arms of destiny.
Bittersweet.


I won't give up.
I'm possessed by her.
I'm wearing her cross,
She's turned into my curse.


Break this bittersweet spell on me,
Lost in the arms of destiny.
Bittersweet.

I want you.
all i wanted you.
And I need you.
how I needed you.


Break this bittersweet spell on me,
Lost in the arms of destiny.
Break this bittersweet spell on me,
Lost in the arms of destiny.

You make a bad mistake you crossed the fucking line. I can't promise that i will behave anymore...

Close your eyes and breath/
Let your mind be released/
Show your wounds for me/
Couse the cure you need is meÂ…

HideÂ…! It's hard to survive/
Find your cover try to be alive/
Now it's time to make your dreams come true/
Open your eyes, be your self, by your selfÂ…

I will make your dreams come true, dreams that never come to youÂ…

I can hear and set you free / Just take my hand and die with meÂ…
No more sorrow, no more tears / No more pain, no more fearÂ…

Read your mind and flee/
Kill your dreams repeat the treat/
Pay your price for me/
Couse the fear you need is meÂ…

I will make your dreams come true, dreams that never come to youÂ…

I can hear and set you free / Just take my hand and die with meÂ…
No more sorrow, no more tears / No more pain, no more fearÂ…

nyt alkaa vituttaa toisen tyypin puolest niin paljo ettei mitään rajaa...

Vois ottaa itteään niskast kiinni ja lopettaa tän dokaamisen ei vaan sovi mulle. Nyt tärisyttää ja ravistuttaa ja kaiken maailman viinapirui loikkii silmille... :S:S Onneks saan tänpäivän vapaaks voin mennä pelaa wowii ja potee krapulaa

Minä rakastan sinua niin paljon.
Sinun täytyy tappaa minut nyt.

ONNELLINEN LAPSUUS:

Oletko 80-luvun lapsi......??? Kuinka olet VOINUT PYSYÄ elossa?

Autoissa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia MAINITSEMATTAKAAN turvatyynyjä (airbags)!

Pinnasängyt olivat värikkäitä ja vähintään lyijypitoisilla tai muilla myrkyllisillä tai arveluttavilla maaleilla lakattuja.

Ei ollut mitään LAPSITURVALUKKOJA pistorasiossa, autonovissa, lääkepulloissa eikä kemiallissa kodin puhdistusaineissa.

Voitiin jopa ajaa fillarilla ILMAN kypärää.

Juotiin puutarhaletkuista sekä muista lähteistä, EIKÄ mistään steriileistä limupulloista...

Rakenneltiin mäkiautoja. Ja ne joilla oli onni asua mäellä olevan kadun varrella, saivat kokeilla nopeusennätyksiä ja ehkä puolessavälin mäkeä todeta säästäneensä jarrussa… muutaman onnettomuuden jälkeen tuli tuokin pulma ratkaistua!

Saatiin leikkiä ulkona kunnes ilta alkoi hämärtyä.....

Ei ollut kännyköitä.......

Eikä kukaan tiennyt missä pörrättiin. Uskomatonta!

Koulua kesti puoleen päivään. Ruokailutkin oli jo hoidettu.

Meillä oli naarmuja........... murtuneita luita, silloin tällöin katkenneita hampaita, mutta koskaan, koskaan ei viety ketään oikeuteen – vaikka pientä riidan tapaista leikeissä oli mukana. Kukaan ei ollut syyllinen, vain me itse.

Me voitiin mutustella makeita ja voileipiä syödä, oikeita sokerijuomia juoda, eikä meillä ollut mitään painopulmia – koska oltiin aina ulkona leikkimässä ja erittäin aktiivisia ...

Voimme jakaa keskenämme neljän tai viidenkin kaverin kanssa LIMUMME... juoda samasta pullosta tai myöhemmin kaljakolpakosta, ilman että joku olisi siihen kuollut.

Meillä ei ollut Playstation-, Nintendo 64-, X-Box- ja muita Vídeopelejä, 99 Kaapelikanavaa, Videonauhuria, Dolby Surroundia, kännyköitä, tietokoneita eikä Chatroomeja tai e-baytä Internetissä........ ... vain ystäviä!

Me voitiin mennä ulos, jalkaisin tai fillarilla kavereita tapaamaan, vaikka asuivatkin kilometrien päässä, koputtamalla oveen tai jopa ilmankin mennä taloon ja hakea kaverit leikkimään.

Niin, ulkona, kamalassa maailmassa! Ihan ilman vahteja! Kuinka se oli mahdollista ? Pelattiin futista yhteen maaliin ja jos jotakuta ei otettu sillä kertaa joukkueeseen mukaan, niin ei siitä mitään psyykkisiä traumoja saanut eikä mailmanloppuakaan tullut.

Jotkut koululaiset eivät olleet yhtä hyviä kuin toiset, ja kun jäätiin luokalle, niin sittenhän kerrattiin se lukuvuosi. Kukaan ei sen takia lähetetty psykiatrille tai psykologille. Kellään ei ollut dislexiaa, keskittymispulmia tai ollut hyperaktiivi, - kouluvuosi vai kerrattiin ja jokainen sai mahdollisuutensa.

Meillä oli vapautta, vapaaaikaa, takaiskuja, menestyksiä und tekemistä ....ja opittiin niitten kanssa toimimaan.

Jokerikysymys on vain: Miten olemme pystyneet pitämään itsemme elossa näinkin kauan ???

Ja ennen kaikkea: Kuinka pystyimme kehittämään personallisuuttamme ???

Varmastikin sanovat elämämme olleen yksitoikkoinen, mutta...
P-kele, me oltiin onnellisia !!!