IRC-Galleria

"The Viking Age began as a result of certain actions by Charlemagne the Great, the king of France, in year 772, when he chopped down Irminsûl, the holy column or tree of the Saxons. He had assassinated approximately 5.000 Saxon noblemen, in cowardly ambushes, and crushed the ability of the Saxons to resist his armies any longer. This was the moment the northern brethren of the Saxons, the Scandinavians, finally ceased all hostilities against each other on a national level and instead started to wage war on Christianity."

Dimmu Borgirhan on ihan paska. Jää myös vähän epäselväksi, onko tämän sävy varsinaisesti muovisarvia ihannoiva: "And I may add that the only reason the Portuguese, Spanish and Dutch (and later other Europeans too) began to explore the world in the XVth century was petty greed, nothing else. They had no noble motives for doing so, that's for sure."

Kyseinen teksti yhdessä nykyisen tiettyjä maita koskevan tiedon kanssa implikoivat, että loppuun asti viety kristillistyminen vie kohti maallistumista, rappiota ja itsensä myymisen arkipäiväistymistä. Ankaralakisesta uskonnollisuudesta siis seuraa lopulta kunnon bläkyttäjälle päänsärkyä sekä maallistuneen roskaväen että ei-tuetun uskonnon muodossa. Tämä nyt ei kuitenkaan voi tarkoittaa, että mun pitäis nyt ryhtyä sallivaksi, koska muuten olen joku kvasiuskovainen ja syypää alaspäin viettävään kehityskulkuun; tällöinhän ainoastaan vähennän ankaralakisten (kvasi)uskovaisten määrää yhdellä, en vaikuta mitenkään rappion määrään (näinhän siis juuri tapahtuu nykyään kristinuskon kannatuksen vähetessä ja otteen heltyessä). Pikemminkin syyttäisin jakoa ankaralakisen uskonnon noudattajiin ja yksinomaan siitä uskonnosta syntyneeseen juurettomaan vastareaktioon. Väitän, ettei tässä vastusteta ankaralakisuutta sinänsä, vaan pikemminkin heikkoutta ja välinpitämättömyyttä.

---

(Olen pannut merkille ongelmallisuuden taipumuksessani uskoa vakaasti tietynlaisten tekijöiden vahingollisuuteen psyykkisen hyvinvoinnin kannalta; "Pahantekijät eivät tiedä mitään kultaporteista / Ne kulkee alas muita teitä, tulipätsi kutsuu heitä". Vaikka lähes jokainen tällainen yksittäistapaus on tähän mennessä osoittanut lopulta romahtavansa, se ei teoriassa tarkoita teoriani aukottomuutta. Joku siis voi olla loppuun asti kokemuksensa mukaan hyvinvoiva, todellisuudessakin juuri niin kuin tietynlaiset ihmiset tapaavat väittää, vaikka havainnot puhuvat sitä vastaan. Muotoilinkin ajatukseni uudestaan niin, että lukuisat eteenpäin työntävät/vetävät psykologiset rakenteet murtuvat transgressiivisuuden ylittäessä kriittisen pisteen, mistä huolimatta on mahdollista velloa hedoniassaan, mikäli murtaa loputkin jo murtuneisiin rakenteisiin liittyneet rakenteet, joiden toimiessa riippuvuus ja puutos jo murtuneista näkyy keskeytyvinä ja jumittuvina kognitioina (puhun nyt kognitioista, koska olen pannut merkille tunne-elämän muutosten vaikutuksen jopa tapoihin puhtaasti käsitellä tietoa), jotka synnyttävät särön sinänsä mahdollisesti toimivaan - muttei optimaalisesti - hedoniavellontatilaan. Toisaalta vastaavasti kyseisten rakenteiden vielä ollessa ehjiä transgressioiden luontainen houkutus vetäisi muihin suuntiin ja hidastaisi optimaalista toimintaa, joten vittuuks, mutta sopisi silti lopettaa se kusettaminen, että tässä esitetyt tuhoisat voimat, jotka siis sammuttavat tietyn myötäsyntyisen liekin ja kompensoivat sitä jollain muulla - itsellään, kunnes nämä voimat ovat saavuttaneet päätepisteensä - panisivat mitään alulle; kenties ainut, minkä kehityksen alkusytykkeeksi ne kelpaavat, ovat keinot sammuttaa ne lopullisesti, mistä taas päästään seuraavaan nähdäkseni yksilön sisäiseen maailmaan sijoittuvaan rajanvetoon:

"In Norse legend Loki, instead of being cast into outer darkness, is brought home by Odin. One can see the union of Odin and Loki as symbolic of the forces of reason and order (the Aesir) accepting and integrating the symbol of the chaotic and primal (Loki) rather than attempting to avoid or destroy him."

"It seems likely that Loki's original character was less wicked than it was later portrayed. The influence of Christianity on Norse culture doubtless had an effect on the figure of Loki, who gradually became more and more evil. The concept of a deity both helpful and destructive (and bawdy to boot) was just not compatible with the changing mythology.

Although many of Loki's actions appear evil at first glance, when viewed symbolically they take on a different meaning. Loki must be considered within the old Norse concept of the world, where good and evil were not the polarized absolutes they have come to seem. He ultimately appears as a powerful and compelling personality underneath the buffoonery, and if Loki was considered part of the Aesir pantheon, then he probably belonged there, serving a necessary function in the Norse mythos."

Tässä (1) ajattelutavassa taas on nähdäkseni syy jälkimmäiselle (2) omasta mielestäni useimmiten tarpeettomalle sattumukselle:

(1) "In the long run, Balder doesn't seem to lose out by being killed; on the contrary, he trades his innocence for knowledge and reappears after Ragnarok as a _much more powerful and majestic figure_, the new ruler of Asgard. Maybe Loki did him a favor by instigating his death."

(2) "Ragnarok is more like the end of an eon, the destruction of a way of thinking and living, to be replaced by a new cycle, a new world, and new gods, all built on the foundations of what has gone before. There is no sense that the new order is inherently better than the old, or that the old ways were wrong. It is just time for a change."

En näe uudelleensyntymää automaattisesti kuolemaa ts. viimeisenkin liekin/em. rakenteen sammumista seuraavana - siis siten, että ympyrällä taaksepäin liikkuminen olisi oikotie täyteyteen ja eheyteen - vaan kivuliaana ja grimminä tapahtumasarjana, jossa jokainen em. rakenteista täytyy pystyttää uudelleen, jolleivät ne sitten ole tarpeettomia, kuten nähdäkseni kohta (1).)