IRC-Galleria

Otsikon kannanotto alkaa näin:
"Julkilausuma kansainvälisen naistenpäivän alla
1.3.2006

Suomessa naiset saivat täydet poliittiset oikeudet sata vuotta sitten. Silti työ- ja kotielämässä naiset ovat keskimäärin huonommassa asemassa kuin miehet. Monessa muussa maassa tässä maailmassa naisten asiat ovat vielä sellaisella tolalla, että sitä ei meistä kukaan - ei mies eikä nainen - voine ymmärtää. Mutta myös meidän keskuudessamme on yhteisöjä, joissa tasa-arvoa ei ole ymmärretty."

Tekstin ansioiksi lukisin sen tunnustamisen, että ihmisoikeudet ovat ensisijaisia vieraiden kulttuurien kunnioittamiseen nähden, ainakin lainauksessa mainittujen nykykermaperseiden ymmärryskyvyn ylittävien olojen tapauksessa. Siinäkään ei kuitenkaan huomioida sitä seikkaa, että tässäkin blogissa osoitettu naisten oma panos kotiolojen epätyydyttävyyteen tiettyjen biologisten onnellisuuden minimoivien ja jälkeläisten selviämisen ja geneettisen laadun (näennäisesti) mahdollisimman riskittömästi takaavien parinvalintakriteerien muodossa ei suinkaan ole korjattavissa naisten vapautta edistämällä, ja että samainen taipumus edistää epäsuorasti miesten vapautta - eikä tämä vapaus ole kenellekään hyväksi - jonka miehet lunastavat itselleen omalla panoksellaan, mikäli vaihtoehdot eivät ole kannattavia. Pohjimmiltaan kirjoitus siis lankeaa samaan vanhaan "no kun noikin saa olla perseestä niin kyllä mekin sitten" -ansaan.

Harmi, että näiden feminiinisten taipumusten julkituominen on demonisoitu feministien toimesta.

Kritiikin pommittaminen jatkuu.