IRC-Galleria

Tällä kertaa otamme tarkastelun kohteeksi itsestäänselvyyden, että jokapäiväisessä elämässä esimerkiksi väite "naiset eivät usko rakkauteen" ei vaikuta selittävän juuri mitään - että tällaiset lopulliset elämänasenteet eivät selvästikään ole sukupuolettuneita.

Kyseinen totuus ei kuitenkaan ole ristiriidassa minkään tässä blogissa esitetyn, ei siis missään tapauksessa aukottomasti todistetun, mutta blogin sisäisesti (ja muiden muassa tämän kyseessä olevankin ajatuskokoelman ulkoisen seikan kanssa) ristiriidattoman väitteen kanssa. Kuten huomaamme, lainausmerkeissä esitetty väite vain pohjusti sen tarkastelua, mitkä naissukupuolelle ominaiset biologisperäiset sisäiset, vaistomaiset tekijät ovat osavastuussa naisten epäonnesta, esteinä niiden näiden tekijöiden kanssa ristiriitaisten halujen tiellä ja eri halujen haluamisen määrittäjinä. Miessukupuolen epäonnelle/traumatisoitumiselle tässä blogissa on esitetty kaksi itseäni eniten kiinnostavaa pääsyytä: naisen edellä mainittu vaistomainen käyttäytyminen sekä miessukupuolelle ominaisten tai yleisinhimillisten tunnetarpeiden kanssa ristiriidassa oleva ja niiden edes välttävän täyttymisen mahdollistavan traumaattisen jaon synnyttävä lyhytnäköinen nautinnonhakuisuus (joka vaikuttaa tietoiselle mielelle kaikesta huolimatta ajoittain jopa houkuttelevalta, mikäli yksilö tuntee katkeruutta em. naisten vaistomaista käyttäytymistä tai sen mahdollisuutta - huomionarvoista on, että pessimismi syntyy kokemuksesta - kohtaan ja näyttäytyy siksi koppavana). Toki on runsaastikin naisia, jotka ovat monia miehiä huomattavasti alttiimpia kiintymään, mutta tämä miesten kiintymishaluttomuus on lähtöisin tässä kuvatuista biologisesti sukupuolettuneista alkusyistä. Vastaavasti naisen tällainen kiintyminen ainakin näyttäytyy näille miehille jonain, johon pystyvät samastumaan - kyse on naisen kannalta tilanteesta, joka vastaa miehen kohdalle "väistämättä" osuvaa kokemusta siitä, ettei tätä koskaan päästetä niin pitkälle (koska nainen ei yhtäkkiä halua katsoa pidemmälle), että tämä voisi todellisuudessakin tuntea itsensä ja oman toimintansa tilanteessa, jota tämän ei sallittu kokea -, eivätkä miehet välitä edetä juonen kulussa, jonka loppuratkaisun tietävät jo entuudestaan; harmi, jos/kun tämä traumaperäinen käyttäytyminen joitakuita harmittaa. Näin ollen tällaisessa asemassa olevan naisen täysin "naiset eivät usko rakkauteen" -maailmankuvaan nähden päinvastainen näkemys asioista ei järkytä näiden miesten näkemyksiä.

Yhteenvetoa ja kertausta: tässä siis biologisia ja sukupuolittuneita eroja edustavat erilaiset syyt inhimillisen kärsimyksen taustalla, siinä missä kiintymispyrkimys edustaa (myöskin perustellusti) kulttuurisia yksilöiden välisiä eroja. Biologisesti sukupuolittuneet erot eivät ole hatusta vedettyjä, ja niistä vihjaavat muun muassa nais- ja miespsykopaattien jakautuminen sukupuolittuneesti, riippumatta tiettyyn sukupuoleen stereotypisesti liitetyistä ulkoisista piirteistä, histrionisen ja antisosiaalisen kaavan mukaan käyttäytyviin.

Loppujen lopuksi tämä kumoutunee lähinnä osoittamalla kaikki tässäkin mainitut biologisten erojen merkittävyyteen viittaavat tutkimukset huonoksi tieteeksi, tai kenties väliaikaisesti vetoamalla puuttuviin lähteisiin pääväittämistäni koskien hajubiologiaa.

---

Periaatteessa tällaisessa ihmislajille tyypillisessä tilanteessa, jossa sekä yritetään toisintaa trauma että pakotetaan muut ihmiset kokemaan traumaattinen kokemus, voisi olla mahdoton nähdä, mikä osapuoli on alkujaan aiheuttanut trauman toisessa, koska muut osapuolet pyrkivät traumatisoiduttuaan pistämään vahingon kiertämään, mutta hajubiologien havainnoista johdettu synkkä näkemys naisten käyttäytymisestä on luonteeltaan sellainen, ettei sen alkuunpanijaksi asetu yhtä luontevasti jokin vastaava trauma kuin miesten siemenen levittämisen tapauksessa, jollaista käyttäytymistä ja sen syitä on helppo havainnoida itsessänikin.

Jos mies ei tätä allekirjoita, kyse on vain siitä, että tämän voi tiedostaa ainoastaan feminiinisen herkäksi opetetut, biologisen naisen vastenmielisistä puutteista vapaat miesaivot. Muunlaisten merkityksettömien ja mitättömien miesaivojen (yksilön)kehitys on jo itsessään yksi suuri trauma. Vaikkei tätä mieltä olisikaan, tästä kaikesta voi silti vetää johtopäätöksen, että mahdollisimman ihanteelliset miesaivot hakkaavat naisen vastaavan jopa ja erityisesti naisen näkökulmasta - ei kukaan voi pitää itsestään niin puutteellisena ja epämuodostuneena. Tämän tiedostavat puolittain jopa nämä pahaiset feministit, ajattelematta kuitenkaan ikinä loppuun asti, ja tajuamatta, että näiden perisyntiseen olemukseen ei vain sovi ratsastaa täydellisten miesten täydellisyydellä; vaikka aito oivallus laukaiseekin viehtymyksen tiettyä sukupuoliroolin rikkomista kohtaan, nämä reikäpäät eivät täysin tiedä, mistä siinä on kyse, ja äkkiä ylemmyydentunnon lähteeksi muodostunut periaatteellinen sukupuoliroolien kyseenalaistaminen onkin edennyt päämäärättömäksi ja pinnalliseksi gender benderiyteen kannustamiseksi, itkupilliyteen ja muihin sosiaalisiin ja seksuaalisiin itsemurhiin mitä julmimmalla tavalla kehottamiseksi - tämä kaikki vain moninkertaistaa täysjärkisten entuudestaan valtavan kärsimyksen. Nainen vaietkoon seurakunnassa. Kun menet naisen luo, älä unohda ruoskaa, minkä nyt ymmärtää vielä jos kyse on jostain seksileikeistä, mut muuten EI, siis naurettavaa kristillistä touhua joku sellainen.

Voi toki olla myös, että feministit tiedostavat täysin oman itkupillejä ja helposti höynäytettäviä nössömiehiä kohtaan tuntemansa luonnollisen vastenmielisyyden, mutta kuvittelevat, että nämä äärimaskuliinisiin pukkeihin nähden kaikesta naisten valehtelusta huolimatta alakynteen jäävät ihmiset olisivat loputtomasti katkeria ainoastaan näille pukeille, ja ajattelevat, että vihollisen - joka siis tässä tapauksessa on perinteinen maskuliinisuus, jota tietysti kaikesta huolimatta sopii täydellisyyden puutteessa käyttää seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen, jollei kuulu tiettyihin kaikkein äärimmäisiin tapauksiin, nainen kun tykkää olla otettu ja nämä miehet kyllä ottavat (nyt nappasin) - vihollinen on ystävä.

Tämä nyt on niin itsestäänselvää, ettei sitä tarvitsisi edes erikseen mainita. Ei kukaan voi kuvitella, ettäkö edes huomattavan väsyneenä en muistaisi, että riittävän suuri osa ihmisistä on täysin sukupuoleen katsomatta yksinkertaisesti ja synnynnäisesti jollain tylsällä, pinnallisella ja hedonistisella tavalla perseestä, eikä niistä kannata kirjoittaa yhtään mitään minnekään. Näitä ihmisiä ei yksinkertaisesti kiinnostaisi tulevien sukupolvien elämä, jos niiden omalle tielle vain ei satu ylitsepääsemättömiä esteitä. Onneksi sattuu. Niillä on yksinkertaisesti liian kivaa ja helppoa, että viitsisivät ajatella muita kuin itseään - mitä nyt silloin, kun se korottaa näiden omaa arvoa vaivatta ja ilmaiseksi omissa silmissä. Mikäli käy niin, että öljykriiseistäkään ei ole tarjota muuta kuin joidenkin tietyissä piireissä huonomaineisten ryhmien tietysti ansaitun epäonnen kanssa mässäilyä - pienenkin ryhmän rankaiseminen on parempi kuin ei mitään - ("Poika julisti ihmisrodun mädännäisyyttä ja moraalin rappiota, siinä ei ole mitään pahaa. Jos natsi laatisi julistustaan hän puhuisi vain jonkin erillisen rodun mädännäisyydestä ja moraalisesta rappiosta."), on meillä onneksi vielä näitä rohkeita ja reippaita nuoria miehiä, jotka yrittävät vaikka yksin ja paljain käsin hilata "kehitystä" toivottavampaan suuntaan.

Lone wolf -terrorismia vastaan eivät tehoa edes nykyaikaiset konventikkeliplakaatit. Sehän ei valtiovaltaa haittaa, jos kyseinen terrorismin muoto vain on lopultakin riittävän tehotonta ja järjestäytyneemmät muodot saadaan tukahdutettua, koska valtiovaltaa ei kiinnosta typerien massojen elämän epäinhimillistyminen, mutta kaikeksi onneksi teihin massoihin vetoaa aina, kun tovereitanne repeytyy näyttävästi kappaleiksi yksittäisen sankarin toimesta. Vaan ehkä siihenkin tottuu samaan tapaan kuin siihen, kuinka paljon enemmän ihmisiä kuolee liikenteessä kuin sodissa.