IRC-Galleria

Stressitilanteessa estrogeeni kannustaa yksilöä suuntautumaan ympäristöönsä, ts. _tuntemaan_ tarvetta esimerkiksi muiden apuun tai shoppailuun ystävättärien kanssa. Pthyi. Tämä reaktio koskee sekä miehiä että naisia. Testosteroni puolestaan keskeyttää tuon reaktion ja kannustaa toimintaan. Se ei ole itsessään hyvä tai huono asia, joskin täytyy huomioida, että joidenkin lähteiden mukaan toimintakeskeiset strategiat (yritys ratkaista ongelma) ovat monesti yksilön kannalta tunnekeskeisiä (esimerkiksi ongelmasta puhuminen) suositeltavampia. Tämäkään ei vielä kerro muusta kuin siitä, että testosteronitaso korreloi em. kaltaisen taipumuksen kanssa. Asia on muotoiltu niinkin, että biologiset tekijät tekevät tietyt toimintamallit tietoiselle mielelle houkutteleviksi, eivät aiheuta niitä. Nyt on kuitenkin niin, että molemmilla sukupuolilla molemmat reaktiot käynnistyvät jossain määrin; molemmat toimintamallit ovat tietoiselle mielelle houkuttelevia. Liian alhainen testosteronitaso saattaa esimerkiksi johtaa siihen, että huolimatta tietoisen mielen mieltymyksestä toimintaan ja ymmärryksestä sen eduista, on kyky toimintaan heikentynyt (stressitilanteessa!); vastaavasti se, että korkea testosteronitaso keskeyttää käynnistyneen tunnereaktion, ei kerro vielä mitään sen mieluisuudesta tietoiselle mielelle. Jälkimmäisessä tapauksessa stressin ulkoisen aiheuttajan syyttäminen reaktiosta on ymmärrettävästi luontevaa (ja oikeutettua, jos minulta kysytään; tunteet eivät edelleenkään ole pelkkää hormonitoimintaa, joten stressireaktion aiheuttama myrskyn ja tunteiden ylipäänsä välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, ts. edellä kuvattu tiettyjen tunnereaktioiden katkeamistaipumus ei itsessään tee miehistä tunneköyhiä).

On kuitenkin oikeutettua sanoa, että miehet ovat keskimäärin aggressiivisempia kuin naiset. Luonnollisesti ääritapaukset vaikuttavat tähän, mutta miehet yleensä ovat vastuussa ääritapauksista tasan yhtä paljon kuin naiset. Vaikka oikeastaan olen Boyd Ricen kanssa yhtä mieltä siitä, että me naiset olemme ehkä merkittävin stressitekijä miehille.

Tässä hieman lisää faktaa, joka tukee aviomieheni väitettä aggressiivisten poikamiesten suosimisen biologisen isän valinnassa ja geneettisen taipumuksen alkoholismiin välisestä yhteydestä: http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2002/3_2002/alkoholi_ja_hormonit_vaikuttavat_aggressiivisuuteen/

---

Lihan syöminen on väärin.

Lisääntyminen on vastuutonta.

Tärkeistä asioista puhuminen yliepämiellyttävällä pohjavireellä on kivaa.

---

Tupakointi muun muassa alentaa estrogeenitasoja. Alkoholi puolestaan kohottaa testosteronitasoja. Muutamin apukeinoin sukupuolemme siis voi nousta patriarkaatin ikeestä ja elää tarvitsematta enää niitä julmureita, sortajia ja ruikuttajia!

Seuraavassa psykopatian etiologiasta: tässä valossa on ilmeistä, miksi miehet ovat yliedustettuina psykopaattien joukossa. Aiemmin esitin huomioni, että psykopaattien jutuissa on monesti järkeä, mutta ne ovat sokeita itselleen. Eivät siis tunnusta itsessään ainuttakaan vikaa jne. Vähän niin kuin silloin, kun saan omasta mielestäni turhaan paskaa joltain muulta niskaani, masennun ja huomaan olevani vaikkapa vitun paska kitaristi seuraavan kerran, kun otan kitaran käteeni. Alkaa jopa näyttää ilmeiseltä, että olinkin aina paska, mutta nyt myös tuntuu sen mukaiselta. Tuota ei kuitenkaan voi tunnustaa, joten se täytyy kieltää. Eikä se edes pidä paikkaansa, mutta oma osuuteni vastuusta terästäytymisestäni jää kokonaan huomiotta. Sekin on ymmärrettävää, koska joutuessaan kohtaamaan senhetkiset puutteensa, joutuu myös väkisinkin vastakkain myös todellisten puutteiden kanssa, joita on myös silloin, kun on parhaimmillaan, mutta kuitenkin, joo. Joutuessaan tunnustamaan omat puutteensa ja tiedostaessaan samalla tuon vastakkaisen sukupuolen taipumuksen yhdistää potentiaalisen kumppaninsa koulimiseen kunnon ihmiseksi omien mieltymystensä seuraaminen, ts. yllä yksityiskohtaisesti kuvattu taipumus (koska naiset siis etsivät jatkuvasti alitajuisesti syitä päästä toimimaan sen mukaan, mikäli eivät ole tästä poikkeuksellisen? tietoisia ja päätä ja keksi keinoja toimia toisin), saattaa alkaa vituttaa asetelman epäoikeudenmukaisuus siinä määrin, että tappaa jokaisen, joka ei suostu ylistämään vatsalihaksia tai kullin kokoa (tämä on siis oikeasti psykopaateille ominaista, joskaan ne tuskin varsinaisesti tappavat kovin usein tuosta syystä, vaikka sekin on tietysti yhtä mahdollista kuin mistä muusta syystä hyvänsä).

Eli sarjamurhaajista pöksynsä kostuttavat naiset eivät siis automaattisesti ole "poissa tolaltaan" tai tyhmiä tampioita, vaan vain taipuvaisia ottamaan toiset huomioon.

Tämä siksi, että sarjamurhaajat eivät aina ole psykopaatteja, vaan empatiaa herättävämpiä luonnehäiriöisiä. Psykopaatit ovat mahdollisesti ymmärrettävästä etiologiasta huolimatta ärsyttäviä kusipäitä, jotka polkevat muita sukupuolensa edustajia äärimmäisillä tavoilla pelkästään siksi, että naiset näkisivät pysyvästi kaikki muut halveksuttavina ressukoina kuin itse psykopaatin ja tämän kaverit (jotka koristavat psykopaatin omaa julkisivua). Ne eivät siis enää kärsi edes äärimmäisestä eroahdistuksesta, vaan ovat äärimmäisen herkistyneitä yksinomaan tuon nöyryytyksen edessä, ja osaavat kääntää sen muita vastaan, ja lopulta se ymmärrettävistä syistä kääntyy kumppanin kiduttamiseksi.

Ainakin Panu Höglundin havaintojen - omat havaintoni hylkäsin jo aikoja sitten munasarjattomana ruikutuksena - mukaan tytöt menivät yläasteaikoina ylläolevaan kuvaukseen sopivien lätkäjätkien temppuihin enemmän kuin helposti, joten ei liene yllätys, että jäljelle jäävien koulukiusattujen reppanamiesten empatiakyky saattaa heiketä (ja toisaalta tietyiltä osin ja toisinaan myös melko laaja-alaisesti herkistyä, kuten tiedetään) kärjistetysti pumpulissa ja lätkäjätkien syleilyssä (mistä toki seuraa toisinaan sydänsuruja, aww) kasvaviin naisiin nähden.

Naisille ominaisen psykopatian etiologiasta taas en osaa sanoa, jollen sitten lukenut joskus histrionisen väärin hysteeriseksi, jolla siis luonnehdittiin tyypillistä naispsykopaattia. Tai, no, kävi kyllä mielessä kuva myös naisnarsismista, joka ei kumpua yksinomaan kyvyttömyydestä/piittaamattomuudesta/haluttomuudesta ottaa muita huomioon, vaan epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta, mutta siihen on vaikeampi samastua kuin miesten vastaavaan. Miesten kohdalla taas en osaa kuvitella narsismia, joka ei olisi peräisin kyvyttömyydestä pärjätä itsestä riippumattomien asioiden kanssa, vaan sisäisestä tarpeesta; vaikea uskoa, että miehet oikeasti pitäisivät lukuisista seksikumppaneista toimivan suhteen (joka kuitenkin nähdään realistisesti toivottomana yrityksenä) sijaan. (Tähän liittyy puolisoni esittämä väite miesten erilaisesta sosiaalistamisesta, vaikka toki ympäriinsäpaneskelu olisi evolutiivinen etu; saattaa kuitenkin olla, että 20% miehistä valitsisi ideaalisissakin oloissa ennemmin mahdollisimman monta kumppania.) Tämän nyt heittäisin välittömästi romukoppaan oman sukupuolensa idealisoimisyrityksenä, jos miehiselle itsetunnolle ominainen toimintakyvyn kannalta suotuisa (...minkä tietynlaiset feministit toki ottavat kateuden aiheeksi...) taipumus syyttää itsestä riippumattomia tekijöitä epäonnistumisista ei sopisi niin hyvin yhteen sen kanssa, että se itse asiassa on tietyissä olennaisissa kysymyksissä realistisin suhtautumistapa.

"Several authors have proposed that antisocial personality disorder (ASPD) and histrionic personality disorder (HPD) are sex-typed manifestations of the same underlying predisposition, namely psychopathy. In a sample of 180 undergraduates (90 males, 90 females), we tested three hypotheses: (1) psychopathy underlies both ASPD and HPD traits; (2) the relation between psychopathy and both ASPD and HPD traits is moderated by biological gender, with psychopathic males tending to exhibit an antisocial pattern and psychopathic females a histrionic pattern; and (3) the relation between psychopathy and both ASPD and HPD traits is moderated by gender roles, with psychopathic individuals possessing stereotypically masculine features tending to exhibit an antisocial pattern and psychopathic individuals possessing stereotypically feminine features tending to exhibit a histrionic pattern. The latter hypothesis was tested both across and within gender. Structural equation modeling applied to self-report measures of psychopathy, gender roles, and ASPD and HPD traits provided support for the first two hypotheses but not the third. Implications of these findings for the differential expression of psychopathy in males and females, as well as future directions for research, are discussed."

Tätä kaikkea tukee myös Pentti Linkolankin merkille panema miesten taipumus rappioon huonoina aikoina, jolloin naiset taas pääsevät loistamaan (sadistinen "oma vika, opittepahan, oikein patriarkaatille!!" -suhtautuminen vaikuttaa kuitenkin uudelta ilmiöltä).

"Diana Dystymia 50. re: MIESTEN JA NAISTEN SOTA!
11. toukokuuta 2008 14:06

Sukupuoli: nainen

'Miten tytöt kasvatetaan ottamaan miehet huomioon enemmän kuin pojat ottamaan tytöt huomioon?'

Koulutus/kasvtussosiologiset tutkimukset ovat jo osoittaneet sen miten tytöt palkitaan kiltteydestä ja toisten huomioon ottamisesta, pojat oma-aloitteisuudesta Kyllähän sitä tietoa ja tutkimustakin löytyy, vaan ei kiinnosta....

Miten biologinen sukupuoli ei vaikuttaisi kasvatusperiaatteisiin, kun jo synnytyslaitoksella jaetaan tuttien värit sen mukaan onko tyttö tai poika? Ja sitäkin on tutkittu, että miten aikuiset kohtelevat vauvoja, jos niillä on vaaleanpunaiset (tyttöjen) vaatteet tai vaaleansiniset (poikien) vaatteet. Vaalenapunaiselle vauvalle leperrellään ja vaalenasinistä vauvaa aletaan heitellä - eikä sillä ei merkitystä ovatko vauvat oikeasti tyttöjä vai poikia.

Tutkittuja; Jos nainen puhuu seuruessa (jossa on sekä miehiä että naisia), yhtä paljon kuin mies, hän on puhelias ämmä. Koulussa tytöt oppivat paremmin ja ovat aktiivisia myös luonnotiedeaineissa, jos ovat omassa porukassa, heti kun joukkoon tulee yksikin poika, tytöistä tulee arempia.

Se on kun niin vaikeaa monelle ns. miesaktiiville ymmärtää, mikä on sex ja gender. Eli mikä on biologisen sukupuolen ja sosiaalisen sukupuolen ero. Naiseksi ja mieheksi kasvetaan (siis sosiaalisesti), ei synnytä.


Joten joskos poijat, perehtyisitte ensin vaikka koulutus/kasvatussosiologiseen tutkimukseen...


'dystymia (huonotuulisuus - pohjimmiltaan häiriintynyt mieliala)'"

Aviopuolisonihan oli tunnetusti helposti punastuva joutuessaan työskentelemään naisseurassa, mutta äijäklikissä mesotessaan sai kyllä koulun uudelta nuorelta sijaisopettajatytöltä osakseen syntisiä hymyjä. Siitä huolimatta tällä ei ole biologista tarvetta lihottaa itseään ja tutustua lähemmin testosteronia uhkuvimpiin poikamiestyttöihin juuri ennen vakiintumista tai vauvakuumeen iskiessä sen aikana.

Ironmistress: "Jukka, siinäpä se. On ikävää, että liian monille ihmisille sanat "kuri" ja "kuritus" ovat synonyymejä, ja sitten mennään äärimmäisyydestä toiseen ja laiminlyödään lasten kasvatus täysin."

Eikä tuokaan vielä ole koko ongelma. Tuntuu, että ihmiset ovat omaksuneet erilaisia, ööh, sosiaalisia mielikuvajärjestelmiä, joista yksi on tämä "miesten kova maailma" ("pahuus") ja toinen "lämmin ja munaton tyttö-/äitimäisyys" ("hyvyys"). Vittupäiset skitsoidit runkkarit ja muut klonkut sitten poukkoilevat näiden välillä kaoottisesti. Vaikka jopa jälkikasvu ymmärtäisi, että tämähän menee päin vittua, olisi hankala yrittää muuttaa mitään, kun "miesten maailman" asiallinenkin kritisoiminen laukaisee jonkun saatanan käyttäytymismallin, missä jälkikasvua kohdellaan vastentahtoisesti kuin jotain helvatin pikkutyttöä, ja munattomuudesta huomauttaminen pistää kynäniskat uhittelemaan nyrkein tai vastaavin keinoin. Tuon dikotomian lisäksi vammaisten päähän mahtuu myös käsitys, että nytpä tuo pilalle hemmoteltu kakara vaatii itselleen erityiskohtelua, kun me ollaan kohdeltu sitä aina kuin pikkutyttöä... mitä olemmekaan saaneet aikaan... - vaikka jälkikasvu olisi kritisoinut muiden tapaa kohdella muita ihmisiä yleensä, ei pelkästään itseään, ja vieläpä objektiivisemmin perustein kuin vain siksi, että muu tuntuisi kivalta. Se vain tuntuu menevän niin, että ne muut _haluavat_, että ihmiset kohtelevat toisiaan niin, jolloin on melko kieroa, että yksilö, joka ei nauti muiden kierosta tavasta elää - siinä missä muut selkeästi nauttivat ainakin jossain määrin, koska pitävät siitä kynsin ja hampain kiinni - onkin heti vapaamatkustaja, jos ei miellytä niitä muita. Todennäköisesti jälkeläinen myös _on_ vapaamatkustaja, jos vain mahdollista, koska kukapa kieltäytyisi jokaisesta tarjotusta vapaudesta ja edusta, vaikkei niitä olisikaan pyytänyt. Vaikkei olisikaan, jälkeläisen on joka tapauksessa vaikea hahmottaa, mitkä ovat todellisia saavutuksia ja mitkä pikkutytön osakseen saamia ei-ansaittuja kehuja.

---

Kieltämättä olen tästä kiitollinen synnyttäjälleni. Mutta. Rintaruokinta on samalla vähän niin kuin ruokinta yleensä. Ollaan tässä jätkien kanssa paljon mietitty sitä, miten kontrolloivat äidit itsensä takia istuttavat kakaransa pöytään (yksi näkökanta oli, että läskit ämmät saavat itselleen samalla luvan syödä, kun onnelliset kakrut syövät onnellisesti; epäilemättä tähänkin tapaukseen saattaa liittyä tuo sujuvan ruokailun tulkitseminen hyväksynnäksi yleisesti). Sehän on varmasti ihanaa siihen tiettyyn ikään asti, kun saa tissiä, mutta siinä vaiheessa, kun diagnosoidun hullun äidin tarkoitusperät käyvät ilmi ulkoisen maailman sotkiessa perheidyllin, saattaa taaperon elämä käydä kummalliseksi. Epäilemättä äidin kaikki lapsensa istuttaminen tekemään jotain jotenkin pilaantuu, kun äidin todellinen luonne - se, että tässä toteutetaankin jotain äidin sairasta perversiota, vaikka tässä yhdessä kieltämättä varhaislapsuudessa tärkeässä asiassa halut kohtasivatkin - paljastuu. Ehkä osittain tästä syystä kaiken maailman narsistitkin - kuten varmaan tämäkin http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Toivo+Sukari+sättii+Vapaavuoren+puheita+Ideaparkista/1135236128023?ref=rss - tuppaavat olemaan älykkäitä.

Otetaan nyt vaikka Nietzsche, jolla oli kuulemma vähän liikaakin niitä ihania naisia pörräämässä ympärillä. Epäilemättä niitse oli älykäs, mutta aivan yhtä varmasti hullu. Jutut kupasta ovat luultavasti täyttä palturia. Ja jos niitse ei kelpaa esimerkiksi, niin entäs Pekka-Eric Auvinen? Epäilemättä älykäs kaveri myös. Herran manifestin osiot valtataistelun tukahduttamisesta nyky-yhteiskunnassa ja sen aiheuttamista mielenterveysongelmiksi kutsutuista oireista kun kuuluvat tiettyyn (separaatio? individuaatio? jotain näitä kuitenkin) vaiheeseen varhaislapsuudessa, ja niiden tukahtumisriski on valtava juuri sellaisten äitien tapauksessa, joiden on helppo kuvitella imettävän omaksi ilokseen (samalla tavalla kuin kiduttaa kakaraa pakottamalla sen ilmeilemään jatkuvasti takaisin itselleen häiriintyneillä iloisilla virnistyksillä, rajoittaa täysin kohtuuttomasti kakaran kotiintulo- ja kodistamenoaikoja ja nöyryyttää kaveriporukassa kyselemällä pahimmassa tapauksessa - toivottavasti tätä ei tapahdu kenellekään tietyn iän jälkeen - kakaran kavereiden vanhemmilta lastensa tapaamisen hyväksyttävyyteen liittyvistä asioista).

Epäilemättä tämäkin tekee imetyksestäkin joidenkin (monien?) mielestä jotenkin irstasta, ja täysin ymmärrettävästi. Tästä tuntuu olevan tietty yleisesti hyväksytty näkemys, kompromissi, että tietyn pituisen ajan sopii mielelläänkin imettää, mutta tietyn iän jälkeen se on sairasta. Ehkä harmi, että tämäkin kompromissi on tehty määrällä, vaikka ongelma on toiminnan laadussa, mutta toisaalta vauva ei välttämättä pysty käsittämään tuon palkitsevan toiminnan mahdollista ongelmallisuutta, vaikka aistiikin seksuaaliset tunteet ja sen sellaiset, eikä toisaalta vuosien imetys välttämättä enää tuota lisähyötyä, joten toimii tuokin jotenkin. Lisäksi monet kakarat tupaavat jossain vaiheessa kieltäytymään touhusta.

Saattaa olla, että osallistun keskusteluun asiallisempaan tai asiattomampaan sävyyn ihan näkyvästikin.

Lisähuomiona aavistelisin, että pääongelmien purkaantuminen juuri väkivaltaisena käytöksenä on kytköksissä siihen, että lapsellisesta kapinoinnistakin seuraa vain se, että imettäjä evää loputkin viimeisistä hyvien puolien rippeistä, ts. vammainen kapinoitsija ei saa enää hyväksyntää ja menettää asemansa, jota ei sellaisenaan tahtoisi ottaa vastaan.

Kaksi koiraamme jouduttiin lopettamaan. ...

Ujot ihmiset ovat inhottavia ja pelottavia. 4 real.

Nuoret tarvitsevat nuorisotiloja, koska eivät ole riittävän kypsiä kuluttamaan aikaansa SEKSILLÄ yksin, kaksin tai kolmeen Pekkaan komeroissaan. Siksi Elimäen Seurakunta pyrkii parantamaan lastemme ja nuortemme hyvinvointia järjestämällä heille asianmukaisia tiloja - myös nuorekkaita aikuisia tarvitaan turvaamaan ennaltaehkäisevästi tilojemme rento ilmapiiri! Eikö se olekin mahtavaa? :D Muista äänestää Supernaista! ;)

Elämähän ei ole tylsää vaan minä olen masentunut ja vammainen.