"Tällä hetkellä 'se pieni ero' miesten ja naisten välillä venytetään julkisuudessa äärimmilleen.
Julkisuuteen kaivataan uudenlaisia malleja miesten ja naisten välisille suhteille. Nykyisin miehet ja naiset esitetään voittopuolisesti joko toistensa vihamiehinä, pari- tai seksisuhteessa olevina tai sitten vähintäänkin tähtäämässä suhteeseen. Miehet ja naiset kuitenkin myös esimerkiksi työskentelevät ja harrastavat yhdessä."
Pidän edelleen kiinni siitä, että ne erot, joista itse puhun, ovat nimenomaan kaikkein olennaisinta ihmisissä, eivätkä yhtäläisyydet joko ole yhtään mitään tai niiden olisi parempi olla olematta. Itselleni se pitää paikkansa. Kaipaisinkin nykyistä tiukempaa työ- ja harrastuskulttuuria. Kaikenlaisista _mieltymyksistä_ puhuminen tulisi kieltää ja ainoastaan harrasteen ja työn kannalta olennaisista asioista kommunikoida, koska minua vituttaa, jos viholliseni esimerkiksi pitävät samasta musiikista kuin minä.
---
"Niin no, kaksoistandardeja voidaan ylläpitää sekä olemalla puhumatta niistä, että puhumalla niistä liikaa: selityksiä juuri toista osapuolta koskeville vapauksille/kontrollille läheissuhteiden suhteen voidaan varmasti pitää aika varmana oman omistushaluisuuden peittely-yrityksenä.
Toisaalta kyse voi toki olla konkreettisesta 'vaarasta', mutta tässä näemmekin miten itse asiassa paraatiesimerkin siitä, kuinka pieni arvo luottamuksella viime kädessä onkaan ihmissuhteissa pysymisen kannalta. Jos toiseen ei voi luottaa tuon vertaa ja luottamus olisi tärkeää, niin eivätkö ihmiset eroaisi aivan koko ajan toisistaan?"
Niin sitä luulisi, ja kai jopa siitä olisi hyvä aloittaa. Mehän tunnemme tämän ihmistyypin, joka oivaltaessaan, ettei millään mielikuvituksen tuotteella kuten "luottamuksella" ole _todellisuudessa_ merkitystä, juopuu sen suomasta vapaudesta, jännityksestä, ja mikä tärkeintä - vallasta, joka näyttäytyy nyt alastomana; tiedämme myös, ettei alistumaan tehty sukupuoli osaa käsitellä valtaa. En tiedä muita tapoja säästää jälkikasvua hirviömäiseltä itsetunnon polkemiselta ylpistyneen ja ylimielistyneen äidin taholta kuin (1) molemminpuoliseen petturuuteen, puolisolleen partaansa - jota siis naisille ei harmi kyllä kasva, vaikkeivät sitä ilmeisesti ole vielä oivaltaneen - nauramiseen ja hybrikseen perustuvan tilanteen ratkeaminen tai (2) Oikea Isyys ts. akkansa oikeaoppinen ja -mielinen kurittaminen.
---
"Julkisuuteen kaivataan uudenlaisia malleja miesten ja naisten välisille suhteille. (...) Miehet ja naiset kuitenkin myös esimerkiksi työskentelevät ja harrastavat yhdessä."
"Niin no, kaksoistandardeja voidaan ylläpitää (...) olemalla puhumatta niistä" - Ongelmia voidaan ylläpitää olemalla puhumatta niistä.
Arkinen väistämättömään konfliktiin välttämättä johtamaton kanssakäyminen sukupuolten välillä ei täytä valtavaa syväluotaavien suhteiden mahdottomina näyttäytymisen synnyttämää tyhjiötä. Niiden mainostaminen Yhteisen Ihmisyyden - Ei Sukupuolisuuden :) onnellisena merkkinä on ongelmasta vaikenemista. Uusia malleja kaivataan kyllä, mutta näissä ei ole mitään uutta - nämä vain eivät ole julkisuudessa näytillä siksi, ettei niissä ole mitään kiinnostavaa. Toki tässä ehkä osutaan oikeaan siinä, etteivät jo etukäteen roihuavat kokonaisen suhteen yhdistyessään muodostavat puolikkaat ole ainoita arjesta erottuvaan - pidättäydyn käyttämästä termiä syvällinen - suhteeseen päätyviä ihmisiä, mutta tekstin muotoilusta saa käsityksen, että nämä vähäpätöiset yhtäläisyydet jo itsessään lieventäisivät ennestäänkin mitättömiä eroja; mahdollisesti, että nämä joillekin hupsuille ja asioita paisutteleville katastrofeina näyttäytyvät erojen ikävät vaikutukset voi aivan hyvin unohtaa tämän toisenlaisen yhteenkuuluvuuden, sosiaalisen "bondaamisen" ollessa edelleen mahdollista - kirjoittajahan oli nainen, joille on koko elämän ollut tarjolla miehille huomattavasti tuntemattomampi sosiaalinen tukiverkosto, kuten edellisessä merkinnässänikin tuli ilmi.
Merkinnän tarkoitus on siis tuoda esille tuollaisten kirjoittajien ja kirjoitusten, jotka on muotoiltu tuolla tavalla, herättämä epäluulo, ja selventää, miksi se on perusteltua - ei kieltää yhteisten päämäärien mahdollisuus aina ja kaikissa tapauksissa. Vaikka jaksankin usein muistuttaa myös biologisista ja fysiologisista tekijöistä sukupuolierojen rakentumisen taustalla, tarjoavat juuri nekin mahdollisuuden, että tässä nimenomaisessa tapauksessa erot ulottuvatkin vain kielenkäytön alueelle vaikeutena aavistaa ennalta, millä tavalla ja minkä tekijöiden sanelemana tulee ymmärretyksi vastakkaisen sukupuolen taholta:
Darvi#blogcomments
"että puhumalla niistä liikaa"
Ongelmista puhuminen parhaimmillaan ahdistaa ja ajaa tekemään niille jotain, vaikka ne olisivat - vielä ollessaan poissa silmistä - suurempia ongelmia muille ihmisille. Mikäli en saa toimia esimerkkinä, toimin näin.
---
Klo 3:36 - Omahyväisyydessäni haluan taas korostaa ja loistaa sillä, että siirryin Nietzschen pariin vasta saatuani merkinnän päätökseen: "Nainen tahtoo tulla itsenäiseksi: ja siinä tarkoituksessa hän alkaa selittää miehille 'naista sinänsä' - se kuuluu Euroopan yleisen _rumennuksen_ pahimpiin edistysaskeliin. Sillä mitä kaikkea täytyykään naisellisen tieteellisyyden ja itsensäpaljastuksen yritysten tuoda päivänvaloon! Naisella on paljon aihetta olla häveliäs: naisessa piilee kovin paljon pedanttista, pintapuolista, koulumestarimaista, pikkumaisen-vaateliasta, pikkumaisen-hillitöntä ja - julkeata - tarkasteltakoon vain, kuinka hän kohtelee lapsia! - minkä on toistaiseksi pohjaltaan parhaiten torjunut ja lannistanut mieheen kohdistuva _pelko_." (Kappale 239, jossa N. ihannoi naisten peitettyjä tiikerinkynsiä, naista samanaikaisesti pelottavana ja säälittävänä ja äitejä _komplekseja_ potevien, häiriintyneiden ja sotaisien valloittajien synnyttäjinä, onkin jo jotain, minkä niputan samaan kastiin maksiimeina lopullista sekoamista ja romahtamista pohjustavien viisauksien kanssa. Koska tämä herättää epäilyjä, että poimin herran teksteistä ainoastaan itseäni miellyttävät palat, joutunen joskus julkistamaan pohdintani siitä, millä tavalla olen tähän mennessä Nietzscheä lukenut.)