IRC-Galleria

Pitää ilmeisesti ruveta köyttämään neitiä vähän paremmin sitteriin.. Sen ku selkäsä kääntää ni jo alkaa VeivaVeiva ja neiti puoliks lattialla..

Niin monesti, liian monesti mä oon antanu sen mennä omalla painollaan ohi.
Enää, en yhtäkään kertaa jaksa sitä.
Jos vain toinen rakentaa siltaa kuilun toiselta puolen, on työ turhaa.
Vittu mikä mä oon pitämään aina kaiken kasassa,
auttamaan ja kuuntelemaan. Se kuuluu ystävyyteen, KYLLÄ, mutta ei sellaiseen missä vain toinen kohtelee toista ystävänä.
Kaikki on vuorovaikutusta, ei koskaan ihmiset kulje samassa mielentilassa keskenään, tai jos kulkee niin se on harvinaista.. kuitenkin asioita jaetaan, asioissa tuetaan ja asioista puhutaan.
Kun joku on hädässä, eikö silloin edes ystävän kuuluisi kysyä miten menee, tarvitsetko apua?
Eikö silloin pitäisi jo viimein muistaa asioita?!
Tää kertoi jälleen sen, mitä tosiystävyys on ja mitä se EI OLE..
kuten sanottu 'Ystävät hädässä tunnetaan'..
ja se jos mikä on niin totta! sulle, tolle ja sille, jokainen kyllä tunnistaa itsensä..

Maisteltiin Aman kanssa tänään vähän hapankorppua niin siinä samalla kun neiti avaa suutaan niin huomaan että siellähän on KAKS HAMMASTA alhaalla :o
Missä ihmeen vaiheessa se on ne sinne saanu?!
-just wondering-

Rauhoittua
Keskittyä hiljaisuuteen
Katsoa elämäänsä
Pysähtyä hetkeksi
Olla yksin
Koota itsensä
Jatkaa rauhassa
Elää omaa elämäänsä
Mennä eteenpäin..

..koska vasta sitten, pystyy kokoamaan taas kaiken uudelleen.. Ja jos koettaisi koota ensin kaiken muun kuin itsensä, kaikki vain hajoaisi ympäriltä..

Niin hyvä olo
niin huojentunut
siitä että katsoit
siitä että kuuntelit
siitä että hymyilit
etkä kääntänyt katsettasi pois.

Niin täynnä iloa
hymyä
onnea.

Olo on niin sanoinkuvaamaton
niin täysi
huoleton.

Tiedän jälleen siipieni kantavan
tiedän sinun tukevan
ja minua rakastavan.

Soikoon korkeuksiin ilo
hymyn kyyneleet
kiitollisuus.

Siitä
että sain sinut takaisin.

-Olet vain niin rakas-

Jos vaan istusin hiljaa
sanomatta mitään.
Onnistuisko siltikään
mikään.
Jos vaan tekisin niinkuin
haluaisit
luuletko että olisin silloin onnellinen?
Jos tekisin kaiken vain miellyttääkseni sinua
olisinko silloin kelpaava sinulle?
Miksi en voisi tehdä itse omia päätöksiäni
ja silti kelvata sinulle?
Miksi et näe
miksi et tahdo kuulla
mitä minulla on sanottavaa?
Miksi et tahdo hyväksyä sitä
että elän omaa elämääni
kantaen siitä vastuun?
Miksi et kykene rakastamaan minua
sellaisena kuin olen?
Mikä oikeuttaa sinut
nostamaan kiven minua vastaan?

Aivan mielettömän ihana päivä
aurinko paistaa ja maa pienessä huurussa, mmm..
*hymy korvissa* ^^

Hiljaa maahan putoilee
pienen pienet hiutaleet.
Pikkuhiljaa peittää maan
kauniin puhtaaseen valkeaan.
On vain hetki
hiljaisuus
kunnes maa on aivan uus.
Hiljaa
katsoo
ihailee
lumitähdet kun putoilee.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni
ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakaistaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.

Keskityn vaan tähän hetkeen,
tyhjennän mielen ja kun sen teen.
Oon mä pilvilinnan laidal,
ei rasita tää elämän taival.
On välil pakko päästää irti
ja kohota taas kohti pilvii.
Ei tääl muuten jaksais nytkää,
jos ei sais mieltä tyhjenemää.

Vain hetki hiljaisuutta,
sit jälleen kohti jotain uutta.
Hengitän syvään,
päästän irti.
Ei hetkeen mitään uutta,
ei hommaa jossa tartteis tilaisuutta uutta.

Kaikkeen ei vaan pysty,
jos pystys
ei sillon mikään edistys.
Nyt on vaan pakko päästää irti
ja antaa ajatuksen lentää pilvii.