IRC-Galleria

Elämä on sitä mitä teet siitä

Ihanaaaaaaa, Amanda oppi tänäaamuna kääntymään selältä-mahalleen
mmmmmm *so happy*

Jo se on ku ei meinaa farkkuja löytää..
Löysinpä kuitenkin, Espritin hiaanot farkut :)
<3

Pitää ilmeisesti ruveta köyttämään neitiä vähän paremmin sitteriin.. Sen ku selkäsä kääntää ni jo alkaa VeivaVeiva ja neiti puoliks lattialla..

Niin monesti, liian monesti mä oon antanu sen mennä omalla painollaan ohi.
Enää, en yhtäkään kertaa jaksa sitä.
Jos vain toinen rakentaa siltaa kuilun toiselta puolen, on työ turhaa.
Vittu mikä mä oon pitämään aina kaiken kasassa,
auttamaan ja kuuntelemaan. Se kuuluu ystävyyteen, KYLLÄ, mutta ei sellaiseen missä vain toinen kohtelee toista ystävänä.
Kaikki on vuorovaikutusta, ei koskaan ihmiset kulje samassa mielentilassa keskenään, tai jos kulkee niin se on harvinaista.. kuitenkin asioita jaetaan, asioissa tuetaan ja asioista puhutaan.
Kun joku on hädässä, eikö silloin edes ystävän kuuluisi kysyä miten menee, tarvitsetko apua?
Eikö silloin pitäisi jo viimein muistaa asioita?!
Tää kertoi jälleen sen, mitä tosiystävyys on ja mitä se EI OLE..
kuten sanottu 'Ystävät hädässä tunnetaan'..
ja se jos mikä on niin totta! sulle, tolle ja sille, jokainen kyllä tunnistaa itsensä..

Maisteltiin Aman kanssa tänään vähän hapankorppua niin siinä samalla kun neiti avaa suutaan niin huomaan että siellähän on KAKS HAMMASTA alhaalla :o
Missä ihmeen vaiheessa se on ne sinne saanu?!
-just wondering-

Rauhoittua
Keskittyä hiljaisuuteen
Katsoa elämäänsä
Pysähtyä hetkeksi
Olla yksin
Koota itsensä
Jatkaa rauhassa
Elää omaa elämäänsä
Mennä eteenpäin..

..koska vasta sitten, pystyy kokoamaan taas kaiken uudelleen.. Ja jos koettaisi koota ensin kaiken muun kuin itsensä, kaikki vain hajoaisi ympäriltä..

Niin hyvä olo
niin huojentunut
siitä että katsoit
siitä että kuuntelit
siitä että hymyilit
etkä kääntänyt katsettasi pois.

Niin täynnä iloa
hymyä
onnea.

Olo on niin sanoinkuvaamaton
niin täysi
huoleton.

Tiedän jälleen siipieni kantavan
tiedän sinun tukevan
ja minua rakastavan.

Soikoon korkeuksiin ilo
hymyn kyyneleet
kiitollisuus.

Siitä
että sain sinut takaisin.

-Olet vain niin rakas-

Jos vaan istusin hiljaa
sanomatta mitään.
Onnistuisko siltikään
mikään.
Jos vaan tekisin niinkuin
haluaisit
luuletko että olisin silloin onnellinen?
Jos tekisin kaiken vain miellyttääkseni sinua
olisinko silloin kelpaava sinulle?
Miksi en voisi tehdä itse omia päätöksiäni
ja silti kelvata sinulle?
Miksi et näe
miksi et tahdo kuulla
mitä minulla on sanottavaa?
Miksi et tahdo hyväksyä sitä
että elän omaa elämääni
kantaen siitä vastuun?
Miksi et kykene rakastamaan minua
sellaisena kuin olen?
Mikä oikeuttaa sinut
nostamaan kiven minua vastaan?

Aivan mielettömän ihana päivä
aurinko paistaa ja maa pienessä huurussa, mmm..
*hymy korvissa* ^^