En usko sattumaan, tai ehkä kuitenkin
Kun jälkeen töiden vaan mä baariin poikkesin
Taas luulin niin, jään hetkeks yksin mietteisiin
ja sitten hiivin vaan nukkumaan
Kun pöytääs istahdin mä anteeks pyytäen
sun katsees lämpöisin jo kertoi mulle sen
Nyt suistumaan tää jos saa arjen raiteiltaan
ei silloin eilistään jää miettimään
Tänä yönä me ei mennä lainkaan nukkumaan
Tänä yönä me vain aamuun asti valvotaan
Juuri tänä yönä on se hetki jonka tuhlaten
Mä rauhaa milloinkaa voi saada en
Sun naurus helmeillen vie miehen mennessään
ja myönnän, että en mä tahtois estääkkään
Jos suistumaan sä sait mun arjen raiteiltaan
Oon silti kuitenkin onnellisin
Tänä yönä me ei mennä lainkaan nukkumaan
Tänä yönä kaikki salaisuudet kerrotaan
Juuri tänä yönä tahdon kuulla miksi jäit mun luo
ja mikä loistamaan saa silmäs nuo