IRC-Galleria

Katsees huokaa
se niin helposti mut ihollesi ohjaa
Luulis minun tietävän paremmin
On niin helppoo
antaa mennä ja heittäytyä muistoon
On ovi jääny auki ennenkin


Anna mun mennä
mä paikkani tiedän
se ei ole täällä
mä löydän sen vielä
ei enää
tätä enempää
viimeinen katseesi
läpi minun kulki
se liikaa tuntui
sinustako luopuisin mä näin

Etkö huomaa
ootko unohtanut mihin tämä johtaa
Luulis sinun muistavan paremmin
Ollaan hiljaa
Voi kuulla kuinka seinät meille nauraa
Tää on jo liian tuttua niillekkin
Sinulle uskon itseni vielä
mun kaunis pakkomielteeni tiedä
Itseni löytävän kaukaa sieltä
missä sun nimesi ei tarinoissa kierrä
Lennän, heitän jo ilmaa tieltä
muutan suuntaa
kauemmas poooois

viieinen katseesi
läpi minun kulki
se liikaa tuntui.
Sinustako luopuisin mä näin.

Herään kanssas aamuun valkeaan
Öinen usva peittää vielä maan
Sadepisarat jää vain hetkeksi levähtämään
Ruohikolle kunnes häviää
Juostaan vastaan päivää nousevaa
Ja rakastutaan aina uudestaan
Täysillä niin eletään
Rakkaustarina tää, joka meidät tänään yhdistää
Rakastan sua, rakastan sua
Maailma meidät yhteen saa
Rakastan sua, rakastan sua
Taivas ei tahdo erottaa
Oikeat tunteet kuole ei
Huominen vaikka toisen veis
Toinen jää, etsii häntä aina uudelleen.
Viereltäsi koskaan lähtis en
Tänään viimein vannoa saan sen
Sinut jos kadotan
Niin unista löytää saan
Ja päiviin seuraaviin jään
kaipaamaan.
Rakastan sua, rakastan sua
Maailma meidät yhteen saa
Rakastan sua, rakastan sua
Taivas ei tahdo erottaa
Oikeat tunteet kuole ei
Huominen vaikka toisen veis
Toinen jää, etsii häntä aina uudelleen.

Merelle katson, kauaksi kaipaan
mulla ikävä sua on
saavutin paljon mutta en rauhaa
mulla ikävä sua on

Yhä muistot seuraa kannoilla niin
niitä eksyttää voinutkaan en
myrskyää meri, kuin elämä niin
mulla ikävä sua on

Kanssasi hetken, siivillä kulki
luulin, aika on loputon
väliltä meidän portit ne sulki
jäin vaan kaipuuni rajaton

Yhä muistot seuraa kannoilla niin
niitä eksyttää voinutkaan en
myrskyää meri, kuin elämä niin
mulla ikävä sua on

olen viherkasvi
olen mansikka
olen kirsikka
olen päärynä
olen ruusu
olen kissa
olen pupu
olen makkara
olen sipuli
olen lammas
olen pässi
olen munakoiso
olen jäätelö tötterö
olen kalapuikko

Se alkaa yksi asia
En tiedä miksi
Se ei ole edes väliä kuinka kovaa yrität
Pidä se mielessä
Olen suunnitellut tätä riimejä
Voit selvittää ajoissa
Kaikki Tiedän
Aika on arvokas asia
Watch se lentää kuin heiluri heilahtaa
Varovasti laskea alas kädessä
Kello tikittää elämää pois

Se on niin epätodellista
Ei katso jäljempänä
Katso aika mennä oikealle ulos ikkunasta
Yritetään pitää kiinni, mutta ette edes tiedä
Wasted kaikki vain katsomaan mennä
Pidin kaiken sisälle
Ja vaikka yritin, se kaikki hajosi
Mitä se minulle merkitsi
Lopulta olla muisti, jolloin

Yritin niin kovasti
Ja sai toistaiseksi
Mutta lopussa
Se ei ole edes väliä
Olin pudota
Voit menettää kaiken
Mutta lopussa
Se ei ole edes väliä

Yksi asia, en tiedä miksi
Se ei ole edes väliä kuinka kovaa yrität,
Pidä se mielessä
Olen suunnitellut tätä riimejä,
Voit muistutan itseäni, kun
Yritin niin kovasti
Huolimatta niin kuin pilkkasivat minua
Toimivat kuin olisin osa omaisuuttasi
Muistaa kaikki ajat taistelit kanssani
Olen yllättynyt se sai niin
Asiat eivät ole kuin ne olivat ennen
Et edes tunnista minua enää
Ei sillä, että tiesit minut takaisin silloin
Mutta se kaikki tulee takaisin minulle lopussa
Sinun pitää kaiken sisällä
Ja vaikka yritin, se kaikki hajosi
Mitä se merkitsi minulle lopulta on muisto, kun

Yritin niin kovasti
Ja sai toistaiseksi
Mutta lopussa
Se ei ole edes väliä
Olin pudota
Voit menettää kaiken
Mutta lopussa
Se ei ole edes väliä

Laitoin uskoni sinuun
Pushed niin pitkälle kuin voin mennä
Kaikkien tässä
On vain yksi asia, sinun pitäisi tietää
Laitoin uskoni sinuun
Pushed niin pitkälle kuin voin mennä
Kaikkien tässä
On vain yksi asia, sinun pitäisi tietää

Yritin niin kovasti
Ja sai toistaiseksi
Mutta lopussa
Se ei ole edes väliä
Olin pudota
Voit menettää kaiken
Mutta lopussa
Se ei ole edes väliä

Elämä on kuin vene pullossa
Yritä purjehtia, et voi ilman ilmaa
Päivä päivältä vain kovenee
Yritä huutaa mutta kukaan ei välitä

Lasin läpi näet samat kasvot
Kuule äänet häviävät kuin rumpu
Kun elämä on veneen pullossa
Olet ympäröi ajautumassa yksin

Älä jätä minua nyt
Pysy toinen päivä
Kanssani

Kun olet surullinen ja kukaan ei tiedä sitä
Lähetän sinulle mustia ruusuja
Kun sydän synkkä ja jäädytetty
Lähetän sinulle mustia ruusuja

Kaukana odotamme toisiamme
Olen edelleen joka johtaa umpikujaan
Suutele itseäsi minua peilistä
Sido musta ruusu hiuksiin

Älä menetä uskoa
Jaa toinen ilta
Kanssani

Kun olet surullinen ja kukaan ei tiedä sitä
Lähetän sinulle mustia ruusuja
Kun sydän synkkä ja jäädytetty
Lähetän sinulle mustia ruusuja

Ten Black Roses
Ten Black Roses

Elämä on kuin vene pullossa
Yritä purjehtia, et voi ilman ilmaa
Päivä päivältä vain kovenee
Yritä huutaa mutta kukaan ei välitä

Kun olet surullinen ja kukaan ei tiedä sitä
Lähetän sinulle mustia ruusuja
Kun sydän synkkä ja jäädytetty
Lähetän sinulle mustia ruusuja

Ten Black Roses
Ten Black Roses

Surujen sillalta näin
Tummien aaltojen uivan merelle päin
Ne ikäväni pintaan sai
Ja lokit kirkui ne karanneet on Hitchcockin linnuista kai
Kaipuuni nousee siivilleen
Kuka keksi rakkauden

Nähdä surujen sillalta sain
Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain
Yksi lähti ja laskeutui
Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui
Sille esitin kysymyksen
Kuka keksi rakkauden

Yö oli niin valkoinen
Kun puhalsi palkeet rakkauden
Tähdenlentona kai
luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain
Joku kätkee kysymyksen
Kuka keksi rakkauden
Kuka sai aikaan sen

Surujen sillallakin se kulkee
Ei se lähde hengiltä millään
Tähtien tomuna se leijailee
Ja syttyy kuin itsestään
Joku keksi rakkauden

Jos sinä et jäis
En minäkään täällä olla vois
Eikä ikäväni tänne jäis
Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois
Tyydyn vastaukseen
Joku keksi rakkauden
Ja sinä toit minulle sen

jos sua ei ois ollut niin olisin keksinyt sut ois susta samanlainen tullut mitään en ois muuttanut ohikulkijat luulee minun seinille puhuvan tyhjyyteen he sanovan mun kuulee sua aina rakastan tahdon susta kiinni pitää vaikken sua oikeasti enää nää en tahdo irtikään päästää taas ilmestyt vierellein on pakko itseään säästää sen velkaa sulle jäin olet joka ikinen yön ääni kukkamerestä poimin sut hyvä ajatus sisällä mun pääni kun elämä on suuttunut oot valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa hullummaksi olisin tullut vielä jos sua ei ois ollutkaan jos sua ei ois ollut niin olisin keksinyt sut vuoteeseeni kuvitellut sulle kadulla puhunut hiljaisuutena öissä ääriviivoissa pihakoivun ilman sua oon kuin vöissä ilman sua lakastun saanhan susta kiinni pitää vaikken sua oikeesti enää nää en tahdo irtikään päästää siis ilmestyt vierellein on pakko itseään säästää sen velkaa sulle jäin olet jokaikinen yön ääni kukkamerestä poimin sut hyvä ajatus sisällä mun pääni kun elämä on suuttunut oot valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa hullummaksi olisin tullut vielä jos sua ei ois ollutkaan ei sua minusta voi erottaa jäät osaksi mieleni maisemaa kiitos kun olit totta hetken nyt mun täytyy tästä jatkaa vierelläni teet loppuretken vaikka se ois kuvitelmaa olet jokaikinen yön ääni osa lempeää valon kajoa kesäsateena saavut elämääni en kuivuuteen hajoa oo valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa hullummaksi olisin tullut vielä jos sua ei ois ollutkaan