IRC-Galleria

Jep tänään sai kuulla että tammikuusta pitää yhdistää sitten diakonin ja alikersantin tehtävät. Mielenkiintoinen tilanne tulee varmasti eteen sitten että oman ryhmän alokas tulee tilittämään diakonille sitä kuinka alikersantti huutaa... niinpä.

Ensimmäinen päivä virallisesti alikersanttina takanapäin. Mikä "saavutus" oikein lakonisella äänenpainolla sanottuna. Huomio on kiinnittynyt siihen tosi asiaan, että monella nousee oikeasti kusi päähän tässä vaiheessa. Oman aikansa perseilijät muuttuvat huutaviksi kiroileviksi natseiksi, joille jokainen varusmies on vain kenoilun ja uhkailun kohde. Sanotaan että ihminen oppii historiasta vain sen ettei ihminen opi historiasta mitään. Sama juttu täällä varmasti jokainen meistä tietää sen kuinka v-mäistä oli se, että merkityksettömistä asioista joku tuli alati huutamaan. Kuinka ollakkaan päivä alikessuna ja useampi kokee jo kuinka asiat menee perseelleen kun kaikki ei ole niinkuin sanotaan... Muistelisivat mitä itse tekivät päivää kahta aikaisemmin, voidaanko ihmisinä vaatia muilta sitä mitä emme ole itse valmiit pitämään. Onneksi voi jättää häjyilyn toisille ja puhtaasti keskittyä tekemään töitä täällä. Nyt kun saisi vielä työkoneen pelittämään ettei tarvitsisi roikkua firman nettikoneella.

Tänään oli muutto uuteen yksikköön, kieltämättä oli jo aikakin. Nyt pitäisi aloittaa sitten varusmiesdiakonin tehtävät ja nakki alkoi napsahtelemaan jo tänään.. Lehtijuttu huomiseksi, tänään raamattupiirin hoitaminen ja niin edespäin.. Luulenpa että nämä hommat eivät ole niin rentoja kuin olisi voinut kuvitella..

Vaikka kuinka lailla aamuja takana, niin silti jatkuu sama älämölö kuin suurin piirtein p-kauden aikana. Ihmettelen syvästi kuinka ihmiset jaksavat päivästä toiseen niuhottaa suurinpiirtein kaikesta mahdollisesta. Taas viiden minsan päästä edessä lause "aloitamme siivouspalvelun" sen jälkeen siivotaan muutaman kerran uudestaan, ikäänkuin olisimme kiinni jossain oudossa kultissa jossa jokaisen yksilön odotetaan tekevän yhteistä rituaalista palvelustaan... Hajottaa..

Kuinka kaikkiin epäolennaisuuksiin ihminen löytääkin aikaa, mutta aina kun pitäisi alkaa tekemään olennaista.. Lomat ovatkin loppu ja paluu karuun arkeen on edessä.

Sitä hämmästyy huomatessaan, kuinka järkevimmät tavat toimia unohtuu siinä pienessä hetkessä kun tulee hetken lomaa. Kuinka sitä narisee siitä jos jossain kaukana korvessa ei saa nukuttua ja kuinka lomilla on nyt valvonut yli 70 tuntia.. Sitä rupeaa ajattelemaan kummallisia unideprivaation vallassa.. Pitäisi kaiketi mennä lopultakin nukkumaan. Tiistaina onneksi taas muutto uuteen paikkaan, stressi ja kiire opettaa meitä arvostamaan niitä hetkiä jolloin kaikki asiat elämässä eivät ole täysin perseellään. Tähän loppuun sopiikin aforismi "Paskat jutut on ihmisenä kasvun parasta lannoitetta".