Tänään antaisin paljon siitä, että saisin olla nyt muualla, saisin olla auringossa. Vaikka Turkissa, maata auringossa, unohtaa, että on muutakin elämää. Unohtaa ettei aina jaksa hymyillä. Unohtaa, että muut odottavat, että hymyilen aina vaikka sattuu.
Pyydän sinulta jotain mihin minulla ei ole lupaa. Jotain mitä et halua antaa. Ymmärrän sen ja annan sinun olla ennen kuin olet kokonaan poissa. Pyydän anteeksi, että olen ajanut meidät molemmat nurkkaan, mutta täytyy sanoa, että olisin toivonut ettei ne nurkat olisi olleet vastakkaiset vain viereiset. Pyydän anteeksi, mutta tunteilleni en mitään voi. Kun olen levännyt päästän sinut täysin menemään. Silloin hymyilen kun tavataan ja juttelen niitä näitä ja unohdan, että joskus olit tietämättäsi minulle tärkeä.
Jos oikein kuuntelee kuulee miten meidän hiljaisuudessa on se totuus ja ne tunteet. Siksi mielummin puhun.
Siihen on syynsä miksi katson elokuvia, mikään ei ole turhaa. Se on vain helpompaa. Unohtaa...
Ehkä joku päivä hymyni on taas omani, aito ja onnellinen.
Toivon vain, että joku joskus näkisi silmien surun ei hymyä.
Älä yritä ymmärtää, äläkä sääli.