Vauva, Pikku-Laura, Siukku.
En osaa selittää tätä haikeutta, joka kalvaa sisimpää.
Pieni viaton siukku on kasvanut aikuiseksi ja lähtee kotoa. Viimeistään nyt on pakko hyväksyä, että olet jo "iso tyttö". Silti haluaisin pitää kiinni siitä suloisesta kikkurapäästä joka on avuton ja jota minä saan hoivata. Jatkanhan toki edelleen hoivaamista, mutta se on erilaista. Tiedän, että sinä pärjäät ja löydät näin onnesi, mutta huoli on silti suunnaton. En koskaan enää näe sitä viattomuutta katseessasi. Elämä kun kolhii ja vie mennessään.
Elämä on suuri lahja. Elä elämäsi niin kuin itse parhaaksi katsot. En moiti sinua valitsemillasi poluilla, tuen valinnoissasi. Muista, että kuljen rinnallasi elämäni loppuun asti. Seuraan kulkuasi enkelinä, sinua suojelemassa.
Rakastan sinua Laura.
Onnea elämässä, olet sen ansainnut!