Aloin tänään äikän tunnilla miettimään, mitä helvettiä teen täällä, Petäjäveden lukiossa.
Voisin ihan yhtä hyvin olla Pihtiputaalla, bändi-linjalla.
Musiikkia olisi joka jaksossa enempi tai vähempi.
Minulla olisi hyvin todennäköisesti paljon uusia kavereita.
MUTTA TOISAALTA.
Olen täällä. Ja riittävän onnellinen. Aina aika ajoin.
Mulla on paljon kavereita. Uusia ja vanhoja.
Perhe on täällä.
Mulla on bändi. Ja bändin pojat. Jotka ovat mulle uskomattoman tärkeitä.
Olen ehkä menettänyt yhden mahdollisuuden, kun jätin menemättä Pihtiputaalle. Mutta jos olisin mennyt, niin mulla ei ehkä (hyvin todennäköisesti) olisi Mattia.
Ja olisin jäänyt paljosta paitsi.