mietitkö valmiiksi vai etkö vain tiedä
ettei toisen omaa ilman lupaa noin voi viedä
mut ryöstit ja silti se tuntui hyvältä
puukotit rintaan, kaivoit liian syvältä
armahda mua, mä en enää jaksa
sulta se ei kovin paljoo vaivaa maksa
jos tuot puuttuvan palan, teet minut ehjäksi
sen sijaan että vampyyrin tavoin imet tyhjäksi
olen haavoja täynnä mutten vuoda verta
lupaan itselleni: tää oli vika kerta
kun oveni avaan ja lähelle päästän
tästä lähtien mä kaiken mulle vain säästän
tää oli ensimmäisen asteen murha, niin raaka
sinuna mä pelkäisin kun taivaanporteilla vaaka
punnitsee sun sydämen, se liikaa painaa
ei ois kannattanut viedä sitä multa, nyt oon vainaa