IRC-Galleria

"Mä en suutu enkä raivoo, enkä huuda, Siihen suostu enää en."

Nopat on heitetty, arpa on ostettu, valinta on tehty.
Nyt ei voi enää perääntyä - se on menoa.

Jaiks...

Perkele! Ne V*ITUN kuolaimet on väärää kokoa!!!
Ikinä en enää postin kautta netistä tilaa mitäääääääääännnnnnn...


Haluaako joku ostaa tai vaihtaa täysin uudet, 13,5 kokoa olevat, painavat ratsu kolmipalat isompaan 16,5 kokoon..?

KIROUS!!!

Miksi hyville, ihanille ja upeille ihmisille tapahtuu ikäviä asioita?

Ihana arki.. oliski aina maanantai / tiistai, tai siis ainaki alkuviikko. Niin rauhallista ja mahtavan paljon aikaa päivässä tehdä hommia ja harrastaa. Polletkin mukavan innokkaita ladattuaan akkuja viikonlopun verran.
Joulun pahuskin lähestyy kamalaa vauhtia. Täytyy tällä viikolla joku päivä ottaa itseään niskasta kiinni ja käydä ostoksilla (= ei TOD mun mielihommaa) että ehtii paketit postin kautta perille...

Ei jessus että viikonloppuisin ei sitten ehdi tehdä muuta ku pakolliset hommat. Ns tyo haittaa harrastuksia. Kirous. Yöt kun valvoo niin päivät menee osittain nukkuessa ja sitten onkin taas jo pimeä ja pitää singota suihkuun että taas töihin ehtii. Onneksi huomenna on taas maanantai ja helpottaa.. Niin ja jos oikeen positiivisesti ajattelee niin eihän tässä ole ku muutama kk ja alkaa taas päivät pitenemään valoisuuden osalta - sekin helpottaa.

TAHTOO VIIKONLOPUIKSI TALLIORJAN..!!

halukkaita..?

Jaa-a..
Se jääkin sitten nähtäväksi.

Kita pääsi tänään sitten veren makuun. Onhan se tappanut hiiriä ennenkin mutta ekaa kertaa oli nyt ihan tosissaan eikä vastustajasta jäänyt kuin märkä läntti. Tai oikeastaan 2 länttiä, Kita kun ehti purra sen kahtia ennenkuin hätiin ehdin... Aikansa se sitä hiirtä jahtasi tallissa ympäri nurkkia kunnes se hiiri päätti lähteä avoimelle paikalle josta Kita siitä sitten vauhdissa kopin sai.
Tehokkaampi tuo koira tuntuu olevan tuholaisten torjunnassa kuin naapurin 2 patalaiskaa kissaa!
Nyt nousi sitten pojan vietit vaan niin tappiinsa että se raukka parka ei tiedä miten päin olisi.. Onneksi pojalla on fiksu pää ja vietit kohdistuvat vain hiiriin, naapureiden uroskoirat on edelleen hyviä kavereita!
Hyvä Kita 2vee, kyllä äiti on taas ylpeä..!

Tänään sitten käytiin tutustumassa Herkun kanssa metsään. Kovin oli tyttö ihmeissään kun eipä ollut ennen pahemmin metsässä samoilemaan päässyt.
Säpsyjä tuli toki sinne sun tänne ja suuntaan jos toiseenkin mutta ehkäpä seuraava kerta onkin sitten jo tasaisempaa kyytiä. Vaan on se ihana huomata että vaikka tammuska kuinka pelkää ja jännittää niin kuulo ja nöyryys säilyy kokoajan.
Kerrassaan upea otus sielultaan ja sydämeltään.

Positiivista on että se veden tulo loppui. Negatiivisena puolena sitten taas että kaikki tiet on kuin betonia. Kirous. Tulis ny si edes kunnolla lunta...

91 vuotta sitten tapahtui jotain järkyttävän hienoa, josta meillä on kunnia nauttia tänään.
Kiitos, Suomen Veteraanit.