IRC-Galleria

Aaarrrggghhh. Ei nuhaa tai kuumetta mutta keuhkot tulessa ja tukossa, joku pirun norsu on parkkeerannu perseensä mun rintakehälle. Ahdistaa, vaikee hengittää.
Kerpele ja kirous.

Hyvin se poika kuntoutuu. Jopa niin hyvin että tänään laskin sen puoleksi päiväksi isoon tarhaan. Ja huomenna uudestaan. Edellyttäen siis ettei jalka reagoi. Puhtaasti ainakin nyt liikkuu ja onneksi tuo ei hirveitä rieku..

Peukut pystyyn. Toivoa on.

Onneksi joulu alkaa kohta olla ohi. Luojan kiitos. En olis sitte yhtään päivää enempää kestänny tätäkään touhua. Kaikki on menny niin pakolliseksi ja tunteettomaksi että puhuminen joulusta on aivan käsittämätön termi. Pakollinen, kaupallinen joulu, kauppiaiden juhla.

Voi kun saisikin olla ihan rauhassa jossain täysin metsän keskellä jossa ei ketään näy missään. Syödä rauhassa ja nauttia hiljaisuudesta sekä siitä ettei tarvi singota sinne sun tänne ja stressata että mitä sille kummin kaiman serkun siskolle pitäis tänä vuonna osaa, ku ei sitä edes tunne niin hyvin että tietäisi mitä se tarvii..
Ehkä silloin, jos siis saisi tuollaisen itsekkään, hiljaisen ja kiireettömän joulun, voisi tästäkin pyhästä taas nauttia?

Tänään ajelen tosta osan ja ratsastan osan hevosista. Jos vaikka ahdistus helpottaisi edes vähän..

Enää ei tarvi siivota yksin.
Vanha tuttavani Herra J.P. Chenet liittyi seuraani.
Nams.

Otsikko lienee kertoo kaiken...

Niin ja onneksi talliorja Laura tulee huomenna, saa kyllä luvan siivota ja liikuttaa elukat. Mulla riittää hommia ku keskityn tän talon siivoamiseen..
Pitänee hakea muutama viinipullo siivousjuomaksi.
Tai sit mustaa minttua - siit tulee aivan loistava kaakaon teräste!

Jaahas. Pakollinen lahjan jättö rumba tänään. Autolla pisteestä a pisteeseen b jne kunnes ollaan pisteessä ö ja aivan puhki.
Onneksi "joutuu" jouluksi töihin ja kohta tämä pakollinen "riemu" on taas ohi vuodeksi.

Jotenki sitä vaan on kadottanut tässä vuosien varrella sen aidon joulun tunnelman...

Elämä voittaa?

Suuri juontaja, ystävä ja persoona on poistunut keskuudestamme.

Kiitos kaikesta, ehkä me vielä joskus nähdään.

R.I.P.

"Mä en suutu enkä raivoo, enkä huuda, Siihen suostu enää en."

Nopat on heitetty, arpa on ostettu, valinta on tehty.
Nyt ei voi enää perääntyä - se on menoa.

Jaiks...