IRC-Galleria

Vihdoin kotona. Nams. Kyl tää on vaan paras paikka.

Kuolema on vain uusi polku jolle jokaisen on astuttava kerran.

Multa kuolee ymräriltä ihmisiä niin paljon etten enää itsekään ole varma haluanko täällä olla. Ei tätä jatkuvaa surua kestä kukaan.

- Toivottavasti.

Mutta ei jestas sentäs. Tänään hoidin sit ekaa kertaa taudin jälkeen tallia. Tai enhän minä vielä kunnos ole, toi toinen keuhko ei meinaa toimia kunnol, mutta ainakin kuumeeton..
Aikaa meni yli 2h. Siis YLI 2h?!?!? Päiväruokinta 4 hevoselle, 4 karsinan siivous, iltasapuskat ja aamusapuskat valmiiksi ja yli 2h? Huh Huh.. normaalisti aikaa menee 40min - 1h.
On se "hassua" miten voi yleiskunto romahtaa muutamassa päivässä..

huh.. vielä elossa, vaikka tiukkaa tekee.
Tulehdusarvot katossa ja päivittäinen seuranta lääkäris.
Norsulle tarkoitetun antibioottikuurin sain ja astmalääkkeet...
Jos ei tehoo niin sit se on sairaalareissu edes.
Eli hyvää uuttavuotta vaan mulle..

39,4. Nyt mä alan olla aika varma että tää tauti tappaa. Jos vaan yrittäis sinnitellä aamuun että pääsee lääkäriin. Hml kun ei kuulemma ota tänään vastaan...

.. on kaikki tallitytöt, hoitajat yms heppahöperöt ku niitä tarvitaan? Tahtoo talliorjan!!! Aaaaarggghhh.

Aaarrrggghhh. Ei nuhaa tai kuumetta mutta keuhkot tulessa ja tukossa, joku pirun norsu on parkkeerannu perseensä mun rintakehälle. Ahdistaa, vaikee hengittää.
Kerpele ja kirous.

Hyvin se poika kuntoutuu. Jopa niin hyvin että tänään laskin sen puoleksi päiväksi isoon tarhaan. Ja huomenna uudestaan. Edellyttäen siis ettei jalka reagoi. Puhtaasti ainakin nyt liikkuu ja onneksi tuo ei hirveitä rieku..

Peukut pystyyn. Toivoa on.

Onneksi joulu alkaa kohta olla ohi. Luojan kiitos. En olis sitte yhtään päivää enempää kestänny tätäkään touhua. Kaikki on menny niin pakolliseksi ja tunteettomaksi että puhuminen joulusta on aivan käsittämätön termi. Pakollinen, kaupallinen joulu, kauppiaiden juhla.

Voi kun saisikin olla ihan rauhassa jossain täysin metsän keskellä jossa ei ketään näy missään. Syödä rauhassa ja nauttia hiljaisuudesta sekä siitä ettei tarvi singota sinne sun tänne ja stressata että mitä sille kummin kaiman serkun siskolle pitäis tänä vuonna osaa, ku ei sitä edes tunne niin hyvin että tietäisi mitä se tarvii..
Ehkä silloin, jos siis saisi tuollaisen itsekkään, hiljaisen ja kiireettömän joulun, voisi tästäkin pyhästä taas nauttia?

Tänään ajelen tosta osan ja ratsastan osan hevosista. Jos vaikka ahdistus helpottaisi edes vähän..