Piru että menee viikot nopeaan. Turhanki. Tuntuu että just vietettiin joulua / uuttavuotta ja nyt on jo helmikuu. Tämä kun on viel lyhyt kk niin kohta se onkin maaliskuu ja siit ei oo paljoakaan kesään. Laskin kengittäjän kanssa että hyväl lykyl seuraava kengitys onkin jo ilman hokkeja.. Loppuu luikastelemiset, tilsaongelmat ja palelemiset.
= ihanaa.
Outoa, surullista mutta toisaalta jotenkin helpottavaa että tuleva kesä on ensimmäinen varsaton kesä vähään aikaan. Hiukan on ikävä sitä odotusta, valvomista ja jännitystä mutta toisaalta helpottavaa kun ei tarvi huolehtia.. Sekavaa..
Mutta onhan tossa tietty jännitettävää kun odottaa Emmin tuloa radalle. Ainakin ol & kl.
Ajattelin että heti kun lumet lähtee niin muutan tien toisella puolella olevat tarhat. Tutkin ja huomasin että kun otan keskilangat pois niin siihen tulee ihan kentän kokoinen, muotoinen ja tasainen tila jossa vois alkaa vaikka aina välillä vääntämään Herkun kanssa.
Langat jää kuitenkin sitten vielä kolmelle tarhalle.
Kunhan saa kesäkengät alle ja lekureilta luvat niin täytyy miettiä jos kesällä heittäisi Wilman, Herkun ja Taiston samalle laitumelle. Niiden nyt periaatteessa pitäis tulla toimeen ja kun avaa laitumen niin tilasta se ei jää kiinni.. Jätetetään nyt sitten se ajatus hautomaan tonne kesäkuuhun saakka että laidunkin on kasvanu.
14. pv oliski sitten taas hautajaiset. Kolmannet puolen vuoden sisään... Huoh..
Elämä muistuttaa raadollisuudestaan...