IRC-Galleria

I just LOVE mondays...
Silloin on mun lauantai.

V*tun talvi.
Onneksi oli kenkääjä sovittu maanantaiksi, saa hokit alle. Edes jotain positiivista.
Argh.

Ei mee aina nallekarkit tasan ja asiat niinkun haluaa sekä toivoo. ARGH!

Se on ihanku Eemeli mutta hiukan pienempänä. Mahtavan oloinen tapaus, peukut pystyyn tulevaisuutta ajatellen.

Perhosia masu täys. Huomenna pääsee tutustumaan liiankin hyvältä kuulostavaan ruunaan. Peukut pystyyn että tämä olisi juuri SE mitä olen etsinyt..
Uneton yö edessä.

"Kävin eilen Anttilassa ostamassa 20 kg säkillisen Sertiä koiralleni. Kassajonossa nainen takanani kysyi omistanko koiran.
Mitä hemmettiä ihminen oikein kuvitteli, elefanttiko minulla olisi kotona Päätin piristää tylsää elämääni. Kerroin naiselle, että ei, minulla ei ole koiraa vaan olen päättänyt aloittaa uudelleen Serti-dieetin. Lisäsin että se ei ehkä ole hyvä idea koska edellisellä kerralla päädyin sairaalaan, mutta toisaalta olin laihtunut 25 kiloa siihen mennessä kun heräsin teho-osastolta tippa molemmissa käsissä ja letku jokaisessa reiässä mitä kropasta löytyy.
Kerroin naiselle että dieetti toimii niin että tungetaan taskut täyteen Sertiä, ja aina kun näläntunne yllättää heitetään pari kikanaa suuhun. Serti on täydellisen tasapainoista ravintoa, joten ruokavalio toimii oikein hyvin. (Tässä vaiheessa koko kassajono kuunteli korvat hörössä.)
Nainen kysyi aivan kauhistuneena olinko joutunut teho-osastolle koska olin saanut myrkytyksen koiranruuasta. Vastasin etten suinkaan; olin astunut varomattomasti ajoradalle nuuhkiakseni söpön kultaisen noutajan persuksia ja auto ajoi meidän molempien yli. Edessäni jonottanut punakka kaveri nauroi niin kovaa että olin aivan varma että hän saa sydärin.
Myymälänjohtaja kutsuttiin paikalle ja sain porttikiellon Anttilaan."

(C) tuntematon

Pappa senkus paisuu. Kauhukseni huomasin että täytyy joko hommata pidempi satulavyö tai -kuten ystävättäreni tytär sanoi- "sun hevonen on niin läski että sä joudut jatkamaan vyötä paalinarulla jos meinaat saada satulan kiinni".
Lapsen suusta kuulee totuuden.
Damn.

Sähköhoito Taiston selkään näyttää tehoavan. Pyörä pyörii taas paremmin... Tietkin ihanassa kunnossa, on ku vermossa ajelis.

Melpparin juoksu alkaa olla ohi ja kylppärin remonttikin valmistua.

Itseasiassa elämä alkaa taas näyttää ihan hyvältä.

Kun lähipiiristä puukotetaan selkään.
Kiitti taas tästäkin vähästä.

Onko väärin ottaa uutta hevosta surua lievittämään jos sellainen tarjolla olisi? Vieläpä vastaava kuin menetetty?
Onko moraalisesti oikein toimia niin?
Halventaako se menneen muistoa..?