IRC-Galleria

Mc Mane - Hyvästi
Tästä alkaa se mihin kaikki loppuu
Mihin kaikki päättyy ja mihin kaikki sortuu
Tää on se kipu sisäl mikä pistää ajatteleen
Ajan mateleen ja taas vaan vilistään sanat eteen
Sanat jotka pääni sisällä nyt pyörii
Jotka valvottaa taas mua koko läpi yön sit
Pistää muisteleen miks luotasi sä mut pois työnsit
Ja Vihdoin viimein onnelisuuden mä myönsin
Nyt on se hetki kun vene satamaan rantautuu
On vaan pakko vain elämän armoille antautuu
Mun tuskan kyyneleni vettä pitkin kantautuu
Ja muistelen niit kyyneleitä vielä sit ku vanhaks tuun
Kaikki muistot virtaa pelottavan kaukana
Ystävätkin kaiken vanhan kehottaa vaan haudata
Mut en mä pysty enkä mä haluu
Ei kukaan kysy eikä pysty tätä tajuun

kertosäe:
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Ei mikään kestä ikuisesti mut en sure ainakaan
Vanhat haavat paikataan vielä joskus pysyvästi
Mut nyt on aika lopettaa siks jätän nyt hyvästit
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Kaikki muistot sust vielä kauas haudataan
Mut kun näen sut ja sä katsot kysyvästi
En ikinä pystykään sanomaan hyvästi

Kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää
Se kehen luottaa selkänsä kääntää
En haluu miettii en vaan pysty vittu enää
Yksin oikeestaan olikin helpompi elää
Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen
Pakko päästä yli ja teen sen hymyillen
Tie kääntykin auringosta sateeseen
Mut sade loppu en palaa enää menneeseen
Must tulee vielä ehkä onnellinen yksin
Mut se en ollu mä joka kaiken tän tyri
Ei se ollu helppoo ja mä kaiken sen nielin
Uskoin sua sä vaa aina säälissä kierit
Vuodan verta enkä saa sitä päättyyn
Sydän kivee ja verikin jo jäätyy
Muistot tappaa sisäisest aina kun painan pään tyynyyn
Ainoo mikä enää vallitsee on kylmyys

kertosäe

Kiitos ystävät kun ootte jaksanut tukee
Ei pysty ajatuksiani tästä sanoiks pukeen
Mutta niin kaikki teistä kun Jenna ja Laura
On teidänkin kans ollu ihanaa hengaa ja nauraa
Vaikkei enää yhes olla se ei meinaa etten välitä
Mut käsitän et ystävin on pääasia hävitä
Rakkautta tulee ja rakkautta menee
En mä ketään haluu satuttaa mut niin se vaan menee

Täst on mun mielest ihan turha enää jauhaa
sä satutit mua ja se paska kesti kauan
En pysty nauraan enkä edes halua
Mä kostan viel sillon sua ei varmaa naurata
Viilsit muhun haavoja tuhosit sisältä
Jätit ulos sateeseen ja lähdit itse menemään
Työnsit miekan suoraan läpi mun sydämestä
Kiitti näist arvist ja monist kyynelistä

Mc Mane - Unelmia ja haavoja
Tyttö pieni tulee koulusta taas kotiinsa
Hän miettii että onneks koulupäivä ohi on taas
Ei tarvi katsella pilkkaavii kavereita
Hän katsoo peiliin seinälle punasii silmii peilaa
Ja pyyhkii kyyneleitä vannoo et se loppuu
"Oon kestäny tarpeeksi alan jo tottuun"
Tyttö pieni joka katsoo ulos ikkunasta
Huoneessansa silmiin tuijottaa vain jotain pikkulasta
Se on sen oma kuva joka takas tuijottaa
Ensimmäistä kertaa itsensä silmästä silmään kohtaa
Se tyttöö pelottaa mutta hän pysyy kylmänä
"Kkyl mä nää kuviot tiiän pidätsä mua tyhmänä?"
Tyttö luulee että selvii pelkäl toiveunillansa
koko yön pyörii sängys silti ilman unii taaskaan
Tyttö tajuu kuinka elämä lipuu sormien välistä
Kun pisin tikku vietiin ja tyttö sai lyhkäsimmän

kertosäe:
Liikaa unelmia tytöllä jotka eivät tullutkaan toteutumaan
Liikaa kyyneleitä valuttanut muttei tuska silti yhtään helpota
Liikaa muistoja on tytöllä joita jäi se kaipaamaan
Liikaa elämänsä aikana pieni tyttö joutunut on kokemaan

Kaupungin äänet hiljenee ja ilma lisää viilenee
Liikenne ulkon hiljenee ja saapuu bussi viimenen
Vain yksinäinen matkustaja poistuu takapenkiltä
katse ulos näkee miten puut varistaa lehtiä
Tuo tyttö takapenkin yksin luulee olevansa
Vaikka kaikki ollaan meistä tässä samas maailmassa
Yksin kävelee tyttö linja-autoasemalla
Korvalaput päässä eikä huomaa kuinka vasemmalta
Kaartaa auto lujaa kuski kännis ratis
Tyttö pieni yksinänsä on niin helppo saalis
Kuski tuskin ehtii edes itse huomatakkaa
Kuinka kohta päättyy tämän kauniin pienen tytön matka
Ei ehdi jarruttaakkaan tyttö pieni kääntää katseen
Näkee auton ja se iskee viattomaan lapseen
Kuski painaa jarrua mut tyttö yläasteen
Lentää tuulilasin kautta auton viereen maata vasten

kertosäe

Pieni tyttö joka usko enkeleihii
Joka toivo että enkelit sen poies veisi
Ja niihän tapahtuikin taivaassa nyt tyttö pieni
Miettii silti miksi päättyi lyhyeen sen tie niin
Nyt paha mieli jäi jokaiselle ystävälle
Joista ei koskaan kerennyt sanomaan ykskään hälle
Kuinka tärkee oli ja kuinka paljon välittää
Nyt hautaansa mukanaan sen tiedon joutuu hävittään
En pysty käsittään et kuinka paljon suruu
Joudutaan viel täällä kokeen ennenku joku puhuu
Ja kertoo tarinan tytöstä taivaas
Kuinka kohtalo voi viedä kaiken jättää kaipaan
Vaikka kuinka haluaisinkin en mä pysty käsittään
Et jos mä lähtisinkin jäiskö oikeest kukaa välittään
Sanat virtaa jälleen läpi pään
Jos lähen miten elämän värityskirjan loppuun värittää