IRC-Galleria

Kuinka maailma voi hetkessä kääntyä päälaelleen? Ensin kaikki on hyvin, kunnes kuin nurkan takaa alkaa jyrkkä alamäki, etkä pysty jarruttamaan, väistelet vain pahimpia esteitä. Kuviot menee hetkessä uusiksi, etkä oikein tiedä, mikä olisi paras ratkasu. Tai edes kelvollinen.

Ensin Iines oli karkumatkalla parisen tuntia. Luulin sitä mahottoman huonoksi aprillipilaksi ja olin jo valmiina nylkemään pikkuveljeni elävältä, joka toimi viestinviejänä. Mutta mein perheessä ei oikein noita aprillipiloja harrasteta.. Onneksi joku ystävällinen ihminen oli ottanut Iineksen kiinni ja ilmoittanut poliisille. Ei ollut tenava juossut auton alle.

Muutaman tunti hyvin. Kunnes. Olin vanhemmillani ja tuli äitin kanssa sanaharkkaa Iineksestä. Syytti mua ja ex-miestäni ensin vääränlaisesta koirankoulutuksesta. Sitten syyllistettiin, miksi olin edes _tuollaisen_ koiran hankkinut jos en ollut (muka) halukas pitämään sitä. A. aikomukseni vuosi sitten ei ollut jäädä sinkuksi pitkillä (13h) työvuoroilla. B. koulutin koiraani niitä ohjeita soveltaen, joita ansioitunut eläintenkouluttaja (Tuire Kaimio) oli kirjaansa kirjoittanut.

Sanaharkan tuoksinassa sain selville, että kouluttaja, jolle äitini on Iineksen väkisin raahannut (koska ei viitsi avata koirakirjoja), neuvoo kouluttamaan koiraa aggressiivisesti. Suomeksi siis sitä saa mm. heitellä tavaroilla, sille saa huutaa ja sitä saa kiskoa hihnasta kunnes koira kuristushihnassa tukehtuu. Mielipiteeni on, että tiettyjä yksilöitä saa ja pitääkin kouluttaa määrätietoisesti ja olla kovempi kuin herkille yksilöille. Mutta kovuus EI MISSÄÄN NIMESSÄ TARKOITA VÄKIVALTAA !! Iines on kovapäinen koira, sillä on oma tahto eikä se kuuntele jos sitä ei huvita. Sen kanssa pitää olla kovempi, lässytys ei auta. Mutta sen lahjominen on taikuutta.

Nyt ymmärrän, mistä ne kylmät väreet tulivat selkäpiihini kun tapasin sen "kouluttajan" ekan kerran. Se oli ihminen, jota kammoksuin jo ensinäkemältä. Jos herranjumala sen koirat pyytää anteeksi omaa olemassaoloaan ja väistää pelokkaasti kättä, joka RAUHALLISESTI ojentuu kohti silittääkseen, on kyseessä joku itseään aiheettomasti kouluttajaksi kutsuva puoskari. Voin minäkin ylentää itseni koirankouluttajaksi, kiskoa sikahintaa hyväuskoisilta hölmöiltä. Kellekään en voi tuota kouluttajan irvikuvaa suositella.

Lopputuloksena siis pakkasin koiran ja ruuat kainaloon ja vein sen evakkoon paikkaan, missä sillä on parempi olla, missä sitä on kaivattu. Siellä sille ei huudeta eikä sitä satuteta.

Puhelin voi paljastaa yllättäviä asioita. Vastaa rehellisesti: millä nimellä esiinnyn puhelimessasi?

Hei, olen Ira ja olen vitutuksesta sanaton.

Ihminen, jonka kanssa vietin pari vuotta (jälkenpäin ajatellen tuhlasin vain aikaani), on nyt niin katkera, että viitsii puhua suoranaista p*skaa. Totena puhuu asioita ihmisestä, jota ei edes tunne, ja jotka joku toinen katkera ihminen on laukonut. Samoja puheita on myös exästäni aikoinaan (kai vieläkin?) liikkunut, mutta ne tiedetään valheiksi. Miksi se oikeuttaa exäni puhumaan samaa sontaa sitten toisesta?

Ihminen, joka viimein ryhdistäytyi, on jälleen vajonnut. Kuten olen sanonut, humalassa on oma itsensä ja kyseisen henkilön todellinen luonne paljastu kyllä tänään. Kolmen päivän dokaamisen jälkeen alkaa taas minun elämäni vaikeuttaminen. Aivan kuin minä en saisi tietää, mitä hän puhuu. Tämä on pieni kaupunki. Aikuinen ihminen vajoaa lapsen tasolle ja alottaa "jos mä en saa, ei saa kukaan muukaan" -kiukuttelun.

Kehtaakin kysellä, miksi meidän suhde ei toiminut, vaikka olen kertonut sen moneen otteeseen. Ja annoin aikaa parantaa tapansa. Mitä tapahtui? Ei mitään. Paitsi se, että minun mitta täyttyi ja totesin, ettei minua saa pitää itsestäänselvyytenä. Nyt sitten itketään perään. Ihminen, jonka piti tuntea minut, väittää minun tehneen vastoin periaatteitani. Väittää minun pettäneen. Ja v*ttu kenen kanssa?! Omien sormieni korkeintaan! Vaikka olisi maailman huonoin suhde, en lähtisi pelaamaan toisella miehellä. Exä tasan tarkkaan tietää sen. On ilmeisesti katkeruutta muuallakin, jollakin, joka on istuttanut ajatuksen exäni päähän. Olenko koskaan edes antanut aihetta olla mustasukkainen?

"Mä oisin halunnu perustaa perheen sun kanssa!" Kuka kysy mun mielipidettä?? Häh? Ja p*skat. Minkä takia pakenin edellisestä suhteesta? Siksi, että sillonen mies halusi perustaa perheen (nykyisin hän on naimisissa ja viimesimmän tiedon mukaan heillä on lapsi). Haloo, oon 22vee, haluanko lapsia? EN. (Hatunnosto kuitenkin kaikille äideille ikään katsomatta) Ensin puhutaan mitä sattuu ja sen jälkeen itketään kuinka vieläkin rakastetaan ynnä muuta. Missä logiikka? Ihan kuin lämpenisin tollaselle.

Kyllä menee niin maku tosta äijästä. Toivoin, että voitaisi olla vielä väleissä, edes jonkinlaisissa. Kohta vaihan nimeni ja puhelinnumeroni ja muutan jonnekin kyläpahaseen Afrikan pusikoihin prkl. Minua saa nimitellä niin paljon kuin vain jaksaa, kunhan tekee sen päin naamaa. Mutta läheisiini ei tarvitse puuttua, varsinkaan heihin, joita ei tunne. Minun elämääni voi yrittää vaikeuttaa, mutta onneani ei voi viedä. Olen yrittänyt käyttäytyä ihmisiksi tähän saakka, mutta raja silläkin. Kova kovaa vastaan sitten jos ei muu auta. Osaan minäkin olla ilkeä.

Laitan tämän purkaukseni näkyville, koska tiedän, että se utelias pirulainen kuitenkin etsii minut käsiinsä täältä ja haluaa tirkistellä elämääni. HAHA! Kiinni jäit. Tapoihini ei kuulu p*skan puhuminen, mutta enköhän kohta opettele senkin taidon. Jää vain odottelemaan.