Kiipeän ketterästi
kävelyautoni satulaan
väärä jalka edellä,
nojaan takapuskuriin,
pärisytän huulia
taputan hymyillen
jalkapohjia lattiaan.
Vieressä vanhemmat
nauravat kovapäisyyttäni,
mutta minua ei ole tehty
tämän maailman
kiireeseen.
Ehkä tiedän jo
peili näyttää kohteet
etäämpänä
kuin ne oikeasti ovat.