Huomenna vielä töihin ja sit on eka harjotteluviikko purkissa...
Tosi kiva paikka on kyl. En sit tiiä et palveleeko se ihan täysin kuuden viikon harjottelun tarkoituksia ja odotuksia...mut ihan sama. Aika menee nopeesti ja pikku hiljaa alkaa olee perillä talon käytännöistä ym. Eikä tartte enää selvittää jokaiselle asukkaalle erikseen että onko mulla poikaystävää ja mitä mun äiti tekee työkseen ja tykkäänkö mä Rainer Frimanista ja onko mulla kameraa ja kuinka vanha oon.
Suorastaan ihanaista on se et saan tehä kaikenlaista pientä kivaa ja puuhastella paljon itsekseni. Omien juttujen kokeileminen ja testaileminen, ilman että kukaan huohottaa jatkuvasti niskaan on just jees.
Ja tälleen kun kevät alkaa pikkuhiljaa olla ajankohtanen, on just hyvä ettei mun tartte olla missään steriilissä keskussairaalassa tai vastaavassa, vaan voin koppasta pari asukasta kainalooni ja lähteä kävelylle kauniina aurinkoisena päivänä.
Ja nyt mä ymmärrän muuten täysin sen, miksi Marsa aikoinaan sanoi et vois hyvin ottaa Down-lapsen...ne vaan on ihania. :D
Mikäs tässä on ollessa!
-Rinsessainen-