Kaikesta sitä luopuukin rakkaidensa vuoksi.
Piitu ja Laku sai tänään uuden kodin.
Lähtevät sinne viikon sisällä, luultavasti.
Hyvän kodin, kyllä.
Mutta on haikeaa antaa niitä pois.
Elvis saa jäädä tänne.
Sitäkin tulee ikävä, mutta näkee sen silti melko usein.
On vaan päästy tottumaan toistemme läsnäoloon melko pahasti.
Sattuu.
Kyllä se siitä ajallaan.
Kissoilla luultavasti melko piankin, mutta..
No.
Hylkään kaiken tutun ja turvallisen myös.
Uusi paikka, uudet ihmiset.
Orpoa.
Juuri sitä itsenäisyyttä, mitä kaipaankin.
Ja nyt saan sen.
Ja pelkään ihan hitosti.
Riemun, surun ja pelon sekaisin tuntein eteenpäin, vaikka sokkona.
Elämä on.