Taaskin vain itkettää.. vaikka kaikki periaatteessa on oikein hyvin..
Jännä homma toi menneisyys,
iskee välillä niin rajusti, ettei siihen kerkee varautua ja suojata itteensä,
ikävältä, kaipuulta, surulta, pettymykseltä.
Sanot mulle, että tiedät, etten mä oo enkä osaa olla vittumainen akka, joka avaa suunsa väärään aikaan, väärässä paikassa, vääristä asioista ja varsinkin väärien ihmisten kuullen..
Sinuna en välttämättä niin luottais.
Koska jos säkin osaat olla vittumainen, kylmä ja julma, niin miksei mullakin sitä taitoa olis?
Kyllähän sä tiedät, ja minäkin tiedän, että kaikkein eniten tahon sun olevan onnellinen ja kaiken olevan hyvin sulla.
Välillä vain tulee näitä pieniä hetkiä, jolloin toivoisin myös itseni olevan onnellinen ja kaiken olevan hyvin..
Jännä.
p.s. älä hei pelkää, eihän musta tosiaan kuitenkaan ois siihen, että paljastaisin susta jotain, mitä kaikki/joku ei tiedä eikä varmasti etes haluais tietää..
mutta mieti hei kuitenki välillä sit myös sitä, miten sä kohtelet mua ja mitä sä mulle tän kesän aikana teit...
Suurella rakkaudella. Kuitenki. <3