Se oli aamu toukokuun,
kun lehteen puhkes oksat puun ja heräsin
Niin huomasin,
et yksinään oli joutunut
hän lähtemään pois jonnekin
Ja niin kuin tyhjän näyttämön,
hän jätti taa tän yksiön,
nyt hiljaisen
Ja nyt kun viis vuotta siitä on,
saa puukin jälleen kukinnon, kuin muistaen
Katsohan on tuolla puu,
se kukkii joka kesäkuu mun pihallain
Hän istutti sen aikanaan,
nauroin hänen taimeaan, oksa vain