IRC-Galleria

Kaksi vauvaa istui pinnasängyissään, ja toinen huusi toiselle,
"Hei oleksää pieni tyttö vai pieni poika ?"
"Emmää vaan tierä," toinen vauva vastasi kikattaen.
"Mitä sää oikei tarkotat, ettet sä tierä?" ensimmäinen vauva sanoi.
"Mää tarkotan etten mää tierä mistä sen oikein voi erottaa,"
Vastasi toinen vauvoista.
"Mää tierän" sanoi ensimmäinen vauva ylpeänä, "Mää kiipeän sun
sänkyys ja tarkastan."
Hän onnistui kuin onnistuikin kiipeämään toisen vauvan pinnasänkyyn,
sitten hän nopeasti katosi peiton alle. Parin minuutin kuluttua hän tuli
takaisin näkyviin leveä virnistys kasvoillaan.
"Sää olet pikkuinen tyttö, ja mää olen pikkuinen poika," hän sanoi
ylpeänä.
"Sää olet aina niin älykäs," imarteli tyttövauva, "mut mistä sää
oikein tierät?"
"Se on oikeesti ihan helppoa," vastasi poikavauva, "sulla on
vaaleanpunaiset sukat ja mulla on siniset."

______________________________________________________________________________


Poika kysyi isältä: "Isä, mitenkäs tämä yhteiskuntajuttu niiku toimii ja mitä siihen kuuluu?"
Isä istahti pojan viereen ja vastasi: "No, otetaampa esimerkiksi tämä meidän perhe:
Isä tuo rahan tähän yhteiskuntaan, joten olen markkinatalous.
Äiti kuluttaa rahat ja päättää asioista täällä, niin hän on hallitus.
Lastenhoitajamme on kodin ylläpitäjä, joten hän on yritykset.
Ajamme sinun etuja, niin sinä olet kansalainen.
Pikkuveljesi on maamme tulevaisuus."
Hetken vielä rupateltuaan päättivät isä ja poika mennä nukkumaan. Yöllä poika heräsi pikkuveljensä itkuun, sillä tälle oli tullut kakat vaippaan. Poika lähti vanhempiensa huoneeseen ja näki äidin nukkuvan sikeästi, mutta isä oli poissa.
Poika meni lastenhoitajan oven taakse ja katsoi ovenreiästä. Hän näki isän siellä voimistelevan lastenhoitajan päällä. Poika sitten koputti ovea, ei vastausta. Koputti uudelleen, ei vastausta. Poika päätti mennä takaisin nukkumaan.
Seuraavana aamuna poika meni sanomaan isälleen: "Isä, luulen, että olen ymmärtänyt tämän yhteiskuntajutun."
Sitten isä jälleen istahti pojan viereen ja sanoi: "Hyvä! kerroppas nyt ihan omin sanoin sitten."
Ja poika vastasi: "Hallitus nukkuu sikeästi, niin markkinatalous panee yrityksiä, eikä kansalaisia huomioida ollenkaan kun maamme tulevaisuus on kaulaansa myöten paskassa."

Mitä tahansa annat naiselle, hän tekee siitä suuremman.
Anna hänelle spermaa ja hän tekee vauvan.
Anna hänelle talo ja hän antaa sinulle kodin.
Anna hänelle ruokaostokset ja hän antaa sinulle aterian.
Anna hänelle hymy ja hän antaa sinulle sydämensä.
Hän moninkertaistaa ja laajentaa kaiken mitä hänelle annetaan.
Joten jos annat hänelle yhtään sontaa, valmistaudu saamaan tonni paskaa !

puhkon silmäni, että näkisin
en tahdo nähdä, mutta näen sen väkisin
runtelen korvani, jotta kuulisin
en ymmärrä, mutta kuulen sen väkisin

Mä oon rikki, mä oon pieni
Mä oon irrottanut kädet kaiteesta
Älä vie voimia, tultani sammuta
Mä tahdon tässä elämässä enemmän kuin elää

Rautaa, puuta ja ruostunutta rautaa
Rautatiesilta mua kantaa
Mutta se tuntuu huojuvalta

Varmaa, mikäpä täällä olis varmaa,
Paitsi se että pitää jatkaa
Vaikka se tuntuis vaikealta

Taas näitä lapsuuden ihania tekoja.

Asuttii Sysmässä rivitalossa. Nooh, kavereiden kanssa sit keksittii, et kivitetäänpä mummoja. Heiteltiin sitten mummoja kivillä ajan kuluks, eikä menny kauaakaa, ku talkkari oli meijän oven takana sanomas äidille, et mummot ei uskalla enää liikkuu tuol ulkona, ku teijän Tinja-Janina kavereidensa kanssa heittelee niitä kivillä.

Lapsuuden ihania tekoja 2:

Olin tulossa päiväkodista äidin kanssa. Näin sellaisen lyhyehkön mummon tien toisella puolella ja aloin huutamaan kirkkaalla ääneläni: KIVA POTKIA PIENIÄ MUMMOJA ! KIVA POTKIA PIENIÄ MUMMOJA !
Äitihän oli jo heti pistämässä kättä mun suun etee, etten huutais tota enää. (eli: olen joskus pienempänä potkinut PIENIÄ mummoja. Itsehän olin ainakin yli 2 metriä pitkä ja sillee)