Kaikki muistot sust vielä kauas haudataan/
Mut kun näen sut ja sä katsot kysyvästi/
En ikinä pystykkään sanomaan hyvästi/
Kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää/
Se kehen luottaa selkänsä kääntää/
En haluu miettii en vaan pysty vittu enää/
Yksin oikeestaan olikin helpompi elää/
Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen/
Pakko päästä yli ja teen sen hymyillen/
Tie kääntykin auringosta sateeseen/
Mut sade loppu en palaa enää menneeseen/
Must tulee vielä ehkä onnellinen yksin/
Mut se en ollu mä joka kaiken tän tyri/
Ei se ollu helppoo ja mä kaiken sen nielin/
Uskoin sua sä vaa aina säälissä kierit/
Vuodan verta enkä saa sitä päättyyn/
Sydän kivee ja verikin jo jäätyy/
Muistot tappaa sisäisest aina kun painan pään tyynyyn/
Ainoo mikä enää vallitsee on kylmyys/
Kiitos ystävät kun ootte jaksanut tukee/
Ei pysty ajatuksiani tästä sanoiks pukeen/
Mutta niin kaikki teistä kun Jenna ja Laura/
On teidänkin kans ollu ihanaa hengaa ja nauraa/
Vaikkei enää yhes olla se ei meinaa etten välitä/
Mut käsitän et ystävin on pääasia hävitä/
Rakkautta tulee ja rakkautta menee/
En mä ketään haluu satuttaa mut niin se vaan menee/
Täst on mun mielest ihan turha enää jauhaa/
sä satutit mua ja se paska kesti kauan/
En pysty nauraan enkä edes halua/
Mä kostan viel sillon sua ei varmaa naurata/
Viilsit mun haavoja tuhosit sisältä/
Jätit ulos sateeseen ja lähdit itse menemään/
Työnsit miekan suoraan läpi mun sydämestä/
Kiitti näist arvist ja monist kyynelistä/