Pidin kädestäsi kiinni mut sä päästit sen menemään,
nyt seurustelukammo mut se on ohimenevää.
Ku ei nää siivet kantanutkaan kotiin,
se oli iso juttu mä en rakastu moniin.
Nyt oon etäinen ja siks kai arastan,
ehkä pelkään pahinta tai mä vaadin parasta.
Mut siin samassa tullu vastaan rajani,
oon sanonu pahasti niin monta kertaa.
Tää on niin vaikeet ku mikään ei tunnu miltään,
en haluu olla tiellä enkä viedä mitään keltään.
Mä oon pahoillani et tää meni täl tavoin,
vaikkei siit tullu mitään vaik sä tahdoit.
Mä kelasin et mä oisin saanu otteen meistä kahesta,
tiedän tää on perseestä muttei jaksa valehdella.
Siks mä puhun suoraan,
mut en mä haluu satuttaa,
sä oot komee poika ja tuut löytään jotain parempaa.
Sun pitää jatkaa sun elämääs muualla.
Mä en kuulu siihen, mä toivon et oot kunnossa.
En haluu satuttaa tai särkeä sydäntäs.
Mä toivon et oot kunnos, oot kuitenkin mun ystävä.
Mä haluun et sä kuuntelet mua hetkisen,
ei oo mitään sellasta mitä vuoksi tekis en.
Oon suhun tiukasti takertunu,
mua pelottaa ero ja siks mä oon masentunu.
En haluu et häviit käsistä kulta,
mä tein tän siksi koska välitän susta.
Sun vieres on helpompi hengittää,
en tiedä mitä tekisin jos oltas erillään.
Kai tästä selvitään, ainakin luulen niin kun vuosi sitten sä paransit mun ruhjeeni.
Sä rauhotit mut sä sait mut elämään,
mä haluun olla lähellä kun en kestä olla etäällä.
Mä en halua sun tilallesi toista, mun mieli on alhaalla kun olet poissa.
