Tää rauhattomuus vain,
Jäi jälkeen onnestain.
Hän mennyt on pois,
Kyynel poskellain.

Mut miks mun ikäset,
Tai vast muutama kuiset?
Aina kun oon kuunnellu Avaimen Markusta,
Oon toivonu etten kuulis omast ystäväst arkussa.