Mitä voi sanoa silloin, kun kipinä katoaa. Mitä voi sanoa silloin, kun olisi toivonut liekin palavan ikuisesti. Mitä voi sanoa, kun on surullinen. Mitä voi sanoa, kun on onnellinen siitä, että löytyy kuitenkin kunnioitus, löytyy ymmärrys, löytyy avara mieli, joka antaa elämälle tilaa.
Mitä muuta voi kuin kunnioittaa ihmisiä, jotka kunnioittavat toisiaan riittävästi, jotta eivät satuta enempää kuin sattuu muutenkin. Elämä satuttaa mutta siitä voi oppia selviämään pelkillä mustelmilla, ilman pysyviä vaurioita.
Mitä muuta voi kuin toivoa olleensa väärässä. Rakkauden jälkeen voi olla ystäviä, jos luottamus säilyy, jos ei satuta, jos kunnioittaa toista eikä unohda kunnioittaa myös itseään. Myönnän. Se on mahdollista.
Toivon olevani tällä kertaa oikeassa.