IRC-Galleria

voi mitä menit tekemään olit nii ilonen aina ku nähtii.
ei voi muuta kyynelten seasta sanoo ku et ootan sun nauruas
vielä me kohtaamme
ikävä sun hymyileviä kasvoja
et ois tehny sitä..
mut lepää rauhassa Janne
ja me kaikki muistetaa sut
ikuisesti sydämissämme <3 :'(
suru on kamala ja ikävä kanssa

R.I.P janne <3


Kaukana,
mutta kuitenkin niin lähellä.
Ei nähdä voi, ei koskettaa,
vain ihana tunne sydämessä.

Sinä saat sen aikaan,
ilon sisälleni, hymyn kasvoilleni.
Joskus vielä kohdata sinut saan,
sulkea silmäni, ottaa lähelleni.>

olipa kivaa taas jauhettii mutsin kaa kaikkee paskaa varmaa jotai tunti :D:D

jipii sain töitä alotan vuoden vaihtees vähä kivaa

eile oli nii ihanaa kiitos sun t<3

huomen työhaastatteluu :D vähä siistii sais ehkäpä rahaakii.. :D mut yks asia ihmetyttää miks jotkuu ei tykkää toisest sellasenaa millainen hän oikeasti on.. ? hittoo.. vois ruveta nunnaks tai jotai sellast

jes perjantain kattoo asuntoo :D:D vähä kivaa

joo alkopa hyvi olin just lukemas ku ekat laukaukset kuuluivat.. kolme laukausta kuului ja poliisi saapui heti sen kolmannen laukauksen jälkeen ja poliisit lähtiviät taskulamppuineen metsään ihankuin etsimään jotain .. ja se metsä on iha parin metrin päässä meistä.. että kauniita unia. .miten tällästä voi sattua sellaisella alueella missä asuu paljon pieniä lapsia..
ja Yksi laukaus kuului vähän sen jälkeen ku poliisit ajoivat hitaasti pois..

Keskeiset voimat, jotka piiskaavat pakonomaista ja riippuvaista mieltämme ovat pelko ja tuska. Kun me koemme tuskaa, teemme mitä tahansa, jotta emme kokisi sitä niin paljon. Kaipaamme edes lyhyttä helpotuksen hetkeä, lyhyttä unohtamisen hetkeä. Kuka tahansa samanlaisessa tuskassa oleva kaipaisi sitä. Tästä tuskasta nousee myös pelko kokea uutta tuskaa, joka saattaa johtua pelkästään ikävystymisestä elämään häpeän ja arvottomuuden tunteiden keskellä. Tyhjyyden tunteiden keskellä eläminen yksinäänkin voi olla meille ylitsepääsemätön tuska. Haluaisimme saada edes jonkinlaista varmuutta siitä, että olemme hyviä ja rakastettavia. Voimme tehdä mitä tahansa, jotta meitä ei kohdeltaisi rakkaudettomasti: me saatamme yrittää miellyttää ihmisiä, saatamme yrittää ohjailla heidän käyttäytymistään, tai saatamme hylätä heidät. Mitä tahansa teemmekin, tuskamme ei vähene. Jos miellytämme muita, annamme keskeisen osan itseämme pois, ja vieraannumme muista ihmisistä ja itsestämme. Samoin käy, jos yritämme ohjailla heitä - me yritämme pakottaa heitä miellyttämään itseämme. Hylkääminen on eristyneisyyden ja eristäytymisen äärimmäinen muoto. Me toistamme sitä, mitä olemme oppineet ja miten olemme aina eläneet, löytämättä lepoa ja kuulumista vain omana itsenämme olemisessa. Yrityksemme päästä irti tuskastamme vain lisäävät tuskaamme, pelkojamme ja eristäytymistämme.

Kun mielemme on pakkomielteisten ajatusten riivaama, me emme ole selvillä itsestämme emmekä siitä, mitä itsessämme tapahtuu. Me emme pysty erottamaan havaintojamme, tulkintojamme, muistojamme, odotuksiamme ja tunteitamme toisistaan. Ajatuksemme ja tunteemme ovat vain sietämätön sekasotku. Näemme elämän tuskallisten tapahtumien sarjana, ja ajattelemme että tapahtumien ohjaaminen ja halutun lopputuloksen saavuttaminen antaisi meille rauhan. Mutta niin ei käy. Sisällämme on kuohunta ja sekasotku, eikä mikään meidän ulkopuolellamme oleva voi poistaa sitä ja antaa meille rauhaa. Usein me emme edes tiedä, mitä me haluamme. Mutta kun me löydämme rauhan sisällämme, mikään ulkopuolellamme oleva ei voi saada rauhaamme järkkymään.

Enemmän kuin mitään muuta, me tarvitsemme rakkautta. Tulee aikoja, jolloin paraneminen tuntuu kurjalta. Tulee aikoja, jolloin tuskalliset tunteet nousevat esiin. Tulee aikoja, jolloin pelkkä helpotus ei riitä. Tulee aika, jolloin me tiedämme, että helpotus ei paranna meitä. Nämä ovat aikoja, jolloin me tarvitsemme rakkautta. Me tarvitsemme rakkautta selvitäksemme ja kasvaaksemme. Tarvitsemme rakkautta parantuaksemme. Tarvitsemme parantavaa rakkautta. Kaikki ihmiset ovat hauraita - erityisesti emotionaalisesti. Meistä tulee ehjiä ja kokonaisia, kun löydämme parantavan rakkauden, mutta matka siihen kulkee oman haurautemme löytämisen kautta. Me voimme kohdata oman haurautemme sellaisissa olosuhteissa, joissa voimme laskea puolustuksemme alas ja lakata taistelemasta lyödyksi tulemista vastaan. Muut ihmiset eivät välttämättä halua lyödä meitä. Todennäköisesti he ajattelevat pitävänsä meistä ja rakastavansa meitä, ja usein he ajattelevat tietävänsä, mikä on meille hyväksi. He haluavat auttaa meitä parhaaksi tietämällään tavalla. Kuitenkin heillä saattaa olla omat haavansa, ja jos he eivät ole tietoisia niistä, heidän haavansa särkevät heitä itseään ja muita ihmisiä palasiksi. Hyvä tahto ei ole sama kuin parantava rakkaus. Rakkaus ilmenee tekoina, eikä ajatuksina tai tunteina.

Mitä voi sanoa silloin, kun kipinä katoaa. Mitä voi sanoa silloin, kun olisi toivonut liekin palavan ikuisesti. Mitä voi sanoa, kun on surullinen. Mitä voi sanoa, kun on onnellinen siitä, että löytyy kuitenkin kunnioitus, löytyy ymmärrys, löytyy avara mieli, joka antaa elämälle tilaa.

Mitä muuta voi kuin kunnioittaa ihmisiä, jotka kunnioittavat toisiaan riittävästi, jotta eivät satuta enempää kuin sattuu muutenkin. Elämä satuttaa mutta siitä voi oppia selviämään pelkillä mustelmilla, ilman pysyviä vaurioita.

Mitä muuta voi kuin toivoa olleensa väärässä. Rakkauden jälkeen voi olla ystäviä, jos luottamus säilyy, jos ei satuta, jos kunnioittaa toista eikä unohda kunnioittaa myös itseään. Myönnän. Se on mahdollista.

Toivon olevani tällä kertaa oikeassa.